Jotain mukavaa

Aamulla soi tunnelissa musiikki. Tulin hyvälle tuulelle. Myöhemmin näin nuoren miehen, jolla oli ihanat vakosamettihousut ja harmaa villakangashattu, sellainen lätsä-mallinen. Miehen ilme oli totinen, mutta kun kehaisin housuja, hän suli hymyyn ja sanoi 'my mom likes them too'.

Hyvää mieltä on oikeastaan aika helppoa levittää.

Välitiloja

Yön ja päivän välissä.

...

Joku sanoi luennolla että pitää asioista musta-valkoisina. Miten paljon sävyjä hän menettääkään vain koska ei tahdo katsoa.

Vetta ja lentavia kaloja

Succulentit parjaavat jopa vuosia ilman vetta, kuulema. Mina en parjaisi, vesi on tarkeaa. Mutta eilin tuli kylla jo ylimaaraista: katto alkoi satamaan. Ylakertalaisilta oli jaanyt hana auki ja niinpa sitten keittion katonrajassa alkoi tapahtua. Tip-tip-tip ja sloooosh. Vaurioista karsi sveitsilainen maitosuklaa, ainakin. Jannityksella myos odotan, homehtuuko nyt sitten keittiokin talven tullessa.

Onneksi sain energiaa joogatunnilta, jossa innostuksissani tein seka paallaseisonnan etta viela myos 'rusakon' ja 'lentavan kalan'! Tuntui etta naiden kolmen asanan voimalla kiipean vaikka kuuhun. Nyt ei tarvinnut kuin vahan rattia heiluttaa ja evakuoida kulmakaappi.

Hyvaa viikonloppua!

Aina ei jaksa

Aina ei jaksa. Niin kuin tana aamuna. En edes muista kellon soineen ja nukuin tyytyvaisena tunnin ekstraa. Se olikin tarpeellinen tunti ja koska tulin sitten vasta kahteentoista, ehdin myos lukea keskiaikaisia versoja, tehda tiivistelman study groupin porukalle ja tiskata!

Kuvassa naapurin Stadium, hankaan ei aina jaksa ponnistella.