Have you ever

Have you ever had such a dream in which you think you're in control, you think you know where you are,
but the next morining it has got somewhat blurry and after all you could have been floating in the outer space or as well lying your back against the ocean floor. Then, all that remains is the surreal feeling you're coming from somewhere far..

Planning

Plans for some future trippin' filling my head -mielessä taas reissujuttuja.
Oh excitement!

(Photos: Inhambane, July 2010.)

Light blue memories

Cape Town memories through the eye of a disposable camera. In my mind it was as dreamy as the pictures seem. It was towards the end and I was light like a buttefly.

***
Vaalean sinisiä muistoja Kapkaupungista kertakäyttökameran silmällä. Mielessäni kaikki oli juuri noin unenomaista, kuin kuvissa näyttää. Se oli loppua kohden jo ja olin kevyt kuin perhonen.

Happy Birthday Dear!

One of my dearest friends has her birthday today. I organized some birthday programs for her, sort of a reality-TV. Here you go Pumpkin, Happy Birthday!

This was sponsored by mom (she doesn't know it yet, though) as I borrowed her snapshot camera -without asking her permission (sorry mom, thanks mom, love you mom). I am missing my friend, the birthday girl, as it's been a while again: despite the fact I've been more abroad than here in Finland since 2003, we've managed to get together approximately every six months. Last time was in July, next time.. tomorrow! Ha! She's going to be hugged. Tight. But I wanted to salute her this way first.

P.S. Although I think that a date in a pic is retarded, I thought it suits well a birthday-wish. (And also I just couldn't figure out how to take it off.)
***

Yksi ihana ystävättereni täyttää tänään vuosia. Järjestin vähän ohjelmaa neidille, eräänlaista tosi-TV meininkiä. Oleppas hyvä pampula, paljon onnea!

Tämän postauksen mahdollisti äiti (joka ei tosin tiedä vielä osastaan) sillä lainasin vähän mamman pokkaria -ilman lupaa, kiitos ja anteeksi äiti kulta. Onkin jo ikävä kaveria, tätä syntymäpäivä-tyttöä! Vaikka olenkin ollut enemmän maailmalla kuin täällä Suomessa aina vuodesta 2003, ollaan silti onnistuttu näkemään noin puolen vuoden välein. Viimeksi treffattiin heinäkuussa, seuraavan kerran.. huomenna! Jihuu! Aion halata. Lyttyyn. Halusin kuitenkin jo vilkutella tätä kautta ensin.

P.S. Vaikka yleensä en tykkää päivämäärästä kuvassa, ajattelin että synttäritoivotukseen se sopii. (Niin ja en sitten osannut ottaa sitä poiskaan, joten..)

Bye, bye!

Heippa hei!

Back to Maputo

I must say I really like Maputo. I was little tired there and eager to get out of the city when we arrived in the beginning of the trip, but it was because of the concept of a city in general, not because of Maputo itself.

I've spent in total about a week in Maputo, splitted between four different visits. I've seen a collection of fascinating markets, lots of chicken, a Masai, loundry hanging from the balconies, hundreds of different kinds of capulana designs and red dust where the concrete hasn't covered the earth. I've eaten some calamari, an egg-sandwich, hot doughnuts and cashews still evaporating the scent of fire.

Yes, I do like Maputo.

***

Täytyy sanoa, että Maputo sopii minulle. Olin aika väsynyt kun saavuimme sinne reissun alkumetreillä ja siksi tuntui että kaupungista oli päästävä äkkiä pois. Mutta syy ei niinkään ollut Maputossa vaan lähinnä kaupungeissa yleisesti: kun asuu kaupungissa, lomalla tahtoo jotain muuta. Ja usein sitten päinvastoin myös!

Olen ollut Maputossa yhteensä reilun viikon, neljänä eri kertana. Olen nähnyt kokoelman kiehtovia markkinapaikkoja, paljon kanoja, ihka oikean Masain, pyykkiä parvekkeilla kuivumassa, satoja erilaisia capulana-designeja ja punaista pölyä aina siellä missä asfaltti ei ole ehtinyt maan peitoksi. Olen syönyt calamaria, kananmuna-leivän, vielä kuumia donitseja ja savun aromia hikoilevia cashew-pähkinöitä.

Niin, pidän Maputosta.

Paradisiac Bilene

I have to admit I was little nervous en route to Bilene. All sorts of 'what ifs' running through my head. Problems faced to get out of Zavora, some funky drunks at Inharrime where we tried to find a chapa heading south and ended up in a weird bus type of a solution and those really nasty chapa drivers in Macia where that bus type of a solution dumped us by the road to Bilene kind of gave a hand to these what ifs to keep up with the pace. Then I just decided to get lucky.

A gentleman spotted my thumb and picked us up. We loaded ourselves and the bags in the back of his bakkie for the remaining 30 km and along the way got company: some school boys and fishermen. We arrived to Bilene rather late and exhausted chose the first option to stay overnight.

And then what? A jackpot, bingo, flippin' paradise. Bilene is by a lagoon! Hot shower, huge kitchen, neat rooms and a clean mattress what comes to accommodation. Awesome owner-crew. The lagoon. Really sympatic marketplace. Calm little beach by that lagoon. Few nice local-style restaurants, mind-blowing caril de peixe, fresh fish and prawns on sale for a great deal in the mornings, bean-cakes to tuck in your fresh bun. Oh, and did I mention the lagoon already? Bilene was a perfect destination for the end of the trip.

***

Pakko myöntää, että aloin vähän huolestua matkalla Bileneen. Mielessä vilisi jos jonkinmoista kauhu-skenaariota. Lisäksi Zavorasta oli järkyttävän vaikeaa päästä pois, Inharrimessa melko letkeitä alkomahoolin kittaajia siinä sunnuntai-aamusta ja etelää kohti menossa vain ihmeellisiä bussi-tyylisiä ratkaisuja, ei chapan chapaa. Bussi sitten pudotti meidät Maciaan, Bilenen risteykseen, ja röyhkeät chapa-kuskit vielä lisäsivät omaa ahdinkoani. Sitten vaan päätin, että onni potkaisisi.

Herrasmies spottasi peukkuni ja kipusimme lava-auton periin rinkkoinemme. Matkalla saimme vielä seuraa koulupojista ja kalastajista. 30 kilometrin jälkeen saavuimme Bileneen ja jo pimeässä kylässä summamutikassa valitsimme ensimmäisen majoitusvaihtoehdon.

Ja mitä seuraavaksi? Nappiosuma, bingo, lähestulkoon paratiisi! Bilene on laguunin rannalla, siis laguunin. Kuuma suihku, iso hyvä keittiö, siistit huoneet ja puhtaat patjat mitä majoitukseen tulee. Aivan huippu omistaja-porukka. Se laguuni. Symppis marketti. Rauhallinen ranta sen laguunin seurana. Muutama pieni ravintola, maailman paras caril de peixe, tuoretta kalaa ja katkarapuja sopuhintaan suoraan merestä, ihania papu-kakkusia tuoreen leivän väliin tungettavaksi. Niin ja mainitsinko jo laguunin? Bilene oli mahtava kohde loman lopuksi.

Well, to share the good times

Zavora did have, however, good things to share as well. Like this old lighthouse. Other stuff too. The view. A whole house for just two backpackers (never mind the issues with cooking facilities and water, and electricity is a luxury product anyway!). It was calm and fresh. Somehow the air made me sleep extremely well.
***
Oli Zavorassa hyvääkin. Kuten tämä vanha majakka. Muutakin. Mahtavat näköalat. Kokonainen talo kahdelle reppureissaajalle, vaikka vähän veden ja ruuanlaiton kanssa saikin käyttää kekseliäisyyttä. Zavorassa oli raikasta ja rauhallista ja sähköttömässä majapaikassa uni tuli helposti silmään pian auringonlaskun jälkeen.

Praia Zavora

Although the Zavora Beach is as beautiful as most of the beaches curving along the mozambican coast line, it was quite litterally ruined by people -and I'm not talking about the locals here. I don't want to start whining about the ambience, but the surreal combination of a dead crab killed by a car made me feel sick and ashamed of the human beings. Moreover, driving on the beach is illegal in Mozambique. Double piss-off.

On top of that, if it had been a bit of a mission to get to Morrungulo, Praia Zavora is a no-go for travellers using public transport. Honestly, skip it.

***
Vaikka Zavoran ranta on yhtä kaunis kuin useimmat Mosambikin rannikkoa myötäilevät muut rannat, se oli aika kirjaimellisesti pilattu ihmisten toimesta -enkä viittaa tässä paikallisiin. En jaksa edes avautua ilmapiiristä, mutta kuvat puhukoot puolestaan omaa kieltänsä. Rannalla autoilu on muuten Mozambikissa laitonta.

Kaiken kukkuraksi Praía Zavora on vaikeasti tavoiteltavaa sorttia julkisilla puljaaville matkustajille. En varsinaisesti suosittele.

Some hickups on the way..

A friendly advice: do not travel to Mozambique for over 30 days unless you keen to spend couple of days with those bitter lemons at the immigration.. We had a go at Maxixe and after frustration, negotiation and some tears (from my part only) it took two days to organice extension for visitor's visa. Instead of staying overnight at Maxixe we decided to get a room in Inhambane and just go back and forth to Maxixe with the ferry. It got rainy but oh so pretty!

..And I've hardly ever felt so vulnerable as I did in Mozambique during that night I didn't have my passport. How come a little flappy booklet can mean so much to your existence?

Toverillinen neuvo: älä matkusta Mosambikiin yli kuukaudeksi jos et tahdo kokeilla asiointia byrokraattisten sitruunoiden kanssa. Kokeilimme onneamme Maxixessa ja lopulta turhautumisen, neuvotteluiden ja allekirjoittaneen vuodattamien kyyneten jälkeen onnistuimme saamaan jatkoa parissa päivässä. Maxixen sijaan yövyimme Inhambanessa ja suhasimme vain lautalla Maxixen väliä. Sadesää synnytti kauniin sateenkaaren matkalla.

..Ja harvoin olen tuntenut oloani niin haavoittuvaiseksi, kuin sinä yönä jonka vietin ilman passia Mosambikissa. Hullua, että sellainen pieni kirjanen voi merkitä niin paljon.

Back in Bussiness

Hard to believe it's been such a long time since my last post! Back then I was in Finland, just about to fly back to South Africa. And guess what! Now I'm in Finland again!

I'm still eager to finish off my little travel account about Mozambique. I'll try to keep it short. Welcome on board -again.

Love,
Martta