Friday, April 30, 2010

Kieputtaa

Aivot surraa ylikierroksilla, ajatukset kieppuvat irtonaisina ilmassa. Vertaistukiryhmakin kiipeilee seinille, kiukuttelee ja nayttaa uupuneelta. Viimeiset esseet kasilla, tentit aivan kulman takana, palautettavia tehtavia, esitelmia ja projekteja viela kunnon kourallinen.

Valoa tunnelinpaassa odotettavissa siina 20.5., jonka jalkeen pitaisi viela kasata ajatukset, valmistautua viimeiseen tenttiin ja kirjoittaa 3000 sanan aine espanjaksi. Kesakuun alussa mina sitten vasta huokaan, kylven valossa, enka enaa koitakkaan komennella ajatuksia riviin ja jarjestykseen. Annan kieppua vaan, ihan luvan kanssa.

Monday, April 26, 2010

Pomegranate



Torstaina ostin hedelmätiskiltä granaattiomenan. Se kiehtoi minua, pomegranate. Mietin miltä siitä ihmisestä on mahtanut tuntua joka ensimmäisenä granaattiomenan halkaisi. Pohdin mitkä eläimet sitä osasivat syödä ja kuvittelin jo miten joku keskikokoinen lisko rouskauttaisi kuoren rikki ja saisi luonnon huulipunat hedelmälihasta.

Perjantaina tulin koulusta kotiin ja ajattelin taas granaattiomenaa. Muistin että Maija Isola oli suunnitellut samannimisen kankaan Marimekolle. Palasin siihen kesään kun olin lastenvahtina hirsimökillä ja hirsimökin yläkerrassa oli granaattiomenalla päällystetyt superloonipalaset. Ne olivat kuin jättimäinen palapeli, tuolit niistä ainakin sai koottua. Sen kesän jälkeen lähetin Marimekolle sähköpostia tiedustellen josko kangas olisi tulossa takaisin tuotantoon. Kristiina Isola vastasi minulle. ’Kiitos hauskasta viestistä’ hän aloitti.

Perjantaina minä kuitenkin leikkasin pomegranaten kahtia ja viininpunaiset pisarat täplittivät keittiön. Erottelin rubiinit lautaselle ja taisin maalatakin muutamalla. Sitten piirtelin granaattiomenanpuolikkaita, lintuja, kahvipannuja ja helminauhoja samalla kun lusikoin pomegranate-mykysiä suuhuni myslin ja jogurtin kanssa.

Lauantaina menin kirjakauppaan. Kaksi kerrosta, kuusi huonetta, kaksi käytävää ja kierreportaat täynnä lahjoituksina saatuja kirjoja. Klassikkoja, lastenkirjoja, sanakirjoja, tietokirjoja, fiktiota, elämänkertoja, matkaoppaita, runokirjoja, raamattuja, koulukirjoja, kuvakirjoja.. Uusia, vanhoja, siloisia ja kellastuneita kirjoja. Omistuskirjoituksia ja päivämääriä, ’Merry Xmas’ vuonna 1942 ja sen sellaista kiehtovaa. Selasin montaa, viimeisenä sitä jonka kansi sanoi 'The Language of Flowers'. Se oli pieni kirjanen kukkien symboliikasta, puolihuolimattomasti sitä vain silmäilin. 'Regarde de cela' sanoin miehelle ja työnsin sattumanvaraisesti valitun aukeaman hänen nenälleen. ’Pomegranate –Foolishness’, hän vastasi. ’It’s the first one, just on top of the page’ hän jatkoi ja virnisti. Käänsin kirjan takaisin ja tosiaan, siellä se oli taas. Granaattiomena. Granaattiomena ja foolishness. (Ostin kirjan, en voinut muutakaan.)

Sunnuntaina näin pelikaani-auran. Makasin riippukeinussa ja sitten ne olivat siinä, minun näkökentässäni, ne pelikaanit. Ne lensivät laiskasti ja aaltoilevasti, auran vetäjä piirsi kuviota ja ne muut hupsut seurasivat sitä liioitellun suurta aaltoliikettä kuin marjonetit. Juoksin lintujen perään, mutta hitaasta vauhdistaan huolimatta ne seitsemän leppoisasti lentelevää pelikaania olivat jo ehtineet kauas horisonttiin ennenkuin kamerani sanoi ’klik’. Vilkutin niiden perään. Jos minulle olisi sillä sekunnilla kasvanut siivet lapaluista ja pelikaaninnokka naamaan, olisin liittynyt auraan ja ajatellut vain että ’from now on, life shall be full of pomegranates!’.

Thursday, April 22, 2010

Sekatavarakaupassa on tunnelmaa

Sekatavarakauppa ja kulmakahvila muuntuu keskiviikkoiltaisin tunnelmalliseksi kuppilaksi ja tarjoilee elevaa musiikkia seka kotona tehtyja hampurilaisia. Matkalla alkaa tihuttaa ja kipitan niin etta silmalaseissa on lopulta sata pisaraa. Mutta sisalla on lammin tunnelma, maissipihvinen burgeri maistuu mukavalle ja kaupan omistaja laulaa taustoja niin etta harmaat kiharat tarisevat. Vielakin vanhempi iso-isa korjaa laastari otsassa astioita ja topottaa ne keittion puolelle. Kuvajaiset heijastuvat kylmakaappien ovista ja istuimia nostetaan puutarhatuolien pinosta sitamukaa kun joku tupsahtaa kaupan ovesta sisalle. Yleiso yhtyy valilla lauluun. Minua ihan naurattaa.

Wednesday, April 21, 2010

Ostoksilla

Olen etsinyt, metsastanyt, koittanut loytaa. Olen testannut halpaa ja testannut kallista, rampannut lapi putiikkeja ja tavarataloja, uhrannut vapaa-aikaa tympeisiin ostoskierroksiin vaikkei yhtaan olisi huvittanut. Sovittanut ainakin 20 ja ostanutkin kaksi sinnepain-korviketta. Mutta ei loydy, ei. Tavallista, mustaa, edesta joko napein tai vaikka vetoketjulla avautuvaa perusneulepuseroa, joka (liikaa vaadittu?) viela istuisi edes jotenkin, eika pussittuisi alaselasta tai kupruilisi kummallisesti kyljista. Tai olisi kaytetyn rytkyn nakoinen jo ostovaiheessa. 

Esimerkki: tavaratalon versio telttautuu selasta ja hihojen saumat kiertyvat omituisesti.. Halpaketjun XL on liian pieni minulle, M-kokoiselle kaapiolle! Yhdessa on sellaiset napit etta sormet ruvella koitan taistella niita auki. Kalliskin sellaista neulosta etta siita lahes nakyy lapi ja helma jo valmiiksi rispaantunut, ihme lerppana.

Lopulta taas epatoivoisena ja kylmia aamuja miettiessani kahmaisen mukaan yhden. Se on mukavan pehmea, siina on nelja suurta nappia edessa ja mustakin se on. Mutta! Jottei nyt ihan innostuisi, niin leikkaus on sellainen hassu jattihihamalli, jossa kainalot roikkuvat alimpien kylkiluiden kohdalla. Ihan sopoa, juu, mutta sadetakin alla kohtalaisen epamukava ja peppipitkatossu-hameen kanssa tuntuu kuin olisi vetanyt kaksi telttaa paalletysten ja hiippailisi niissa kuin mikakin tonttu. Ei siis mikaan jokapaikan paita vaikka sellaista hain -haen -tulen hakemaan.

Etsitaan: mahdollisuutta suunnitella itse omat rytkynsa. Tai tavallista, mustaa, edesta joko napein tai vaikka vetoketjulla avautuvaa perusneulepuseroa.

Monday, April 19, 2010

Aurinkolintuja ja muuta lennokasta


Valilla naen aivan sekopaisia unia. Aamulla olo on pollamystynyt. Yhden yon saldo: nain jattilaismaisia aurinkolintuja, flamingo-papukaijan ja merirosvon. Lisaksi taistelin, lentelin metsikon ylla ja mallailin kesamekkoja. Lopulta join kahvia plkullisista kahvikupeista.

Thursday, April 15, 2010

Osissa

Nain kuinka pikkuruisen gekon sydan hakkasi. Silla oli hamahakinseittia takertuneena jalkaan ja koitin helpottaa tilannetta, mutta leipalaatikon liepeilla kiipeillyt pikkuinen oli kauhuissaan. Sain suurimmat seitit pois, en kaikkea, ja sitten en viitsinyt enaa hatyytella. Naytti kuin seitti olisi kiristanyt oikean takajalan kaksi keskimmaista varvasta yhteen. Tekeekohan se kipeaa?

Sain idean eilen illalla, mutten tieda mita silla pitaisi tehda. Jotain kuitenkin, ehka, en tieda. En nyt nae kokonaisuuksia, osissa vain, en saa palapelinpaloja liimattua yhteen, en saa paata ja hantaa samaalle seinustalle. Yksityiskohdat ovat kirkkaita, kokonaisuudet ja kannattelevat rakenteet havinneet sumussa kulman taakse, piilon. Loytyisivatkohan ne vaikka raparperin alta, sielta kasvimaalta?

Monday, April 12, 2010

Kylassa

Upeana paivana upeassa talossa upeiden kavereiden kanssa. Nain vietin lauantain, mukavasti kylaillen, kahvia juoden ja herkutellen. Emme puhuneet opiskeluista sanaakaan; kuin sanomattoman sopimuksen voimin keskityimme vain menneisiin ja tuleviin lomamatkoihin, vinkeisiin suunnitelmiin ja muuhun mukavaan.

Friday, April 9, 2010

Hyvaa viikonloppua


Viime torstaina rannalla naytti talta. Taysikuu oli vetanyt merta kauemmaksi ja rantahietikko venyttanyt raajojaan pidemmalle. Litsuttelin vetisella hiekalla kumisaappaissa ja vaatteet imivat suolaista tuulta. Tulin iltapaivan luennoille varsinaisena merenneitona, tuulitukkana, suolalta ja suomuilta tuoksuen, naamassa kerros hiekkaa.

Hyvaa viikonloppua!

Thursday, April 8, 2010

Voisin viipyilla.

Minakin tahtoisin paivan, jona viipyilla kotona. Voisin rikkoa saantoja, niinkuin sohvalle kiivennyt kissa, ja vaikka vain tuijotella maisemia peilin kautta. Voisin hiiviskella puutarhan puolella ja koittaa sulautua vihreyteen. Voisin viivytella paikoillani odottamassa aamuauringon ensimmaisia sateita ja nuuhkia raikasta syysilmaa keuhkot tayteen.

Voisin, mutten sitten taas voikaan. Luennolle mars.

Wednesday, April 7, 2010

Hedelmien mansikka

Yhdesta minun lempikahvilastani saa guava-juustokakkua. Vaaleanpunaista unelmaa haarukoidessani jankutan kuinka 'guava on hedelmien mansikka'. Mwah. Tata lisaa.