Applegarth

Mina en pida vanhoista taloista. Mina rakastan vanhoja taloja. Ne kertovat tarinoita, niissa on tunnelmaa, niilla on sielu.

Tama taloo nakyy tielle, olen sita kaksi vuotta katsellut vaikka tuleekin paha olo kun irrottaa silmat tiesta. Senkin uhalla aina kurotan vasemmalle. Nyt viimein uskalsin pysahtya katsomaan, milta vaaleanpunaiset ikkunaluukut nayttavat lahietaisyydelta.

Armchair Travels, Part II

Nojatuolimatkat Kapkaupunkiin jatkukoon! Kasinojasta tukea ja menoksi.

Armchair-travels -destination Cape Town

Tervetuloa nojatuolimatkalle Kapkaupunkiin.

Nurinkurin

Kaipaan vuodenaikoja. Kaipaan sita, etta vuosi rytmittyy luonnon tahtiin, etta talvella on lunta ja pipo, etta alkukesasta tuoksuu kielot ja syksylla pudonneet lehdet liiskaantuvat kenganpohjiin. Tykkaan kun jouluna on pimeaa ja juhannuksena valoisat yot. Tahtoisin menna syksylla sienimetsaan ja kevaalla kaivaa kengankarjella puroja sulaville lumille. Haluaisin vaihtelua, en vain yhta pitkaa kesaa ja yhta pitkaa sadekautta.

Siina missa Suomessa vuosi alkaa taittua kohti kesaa, taalla mennaan kohti talvea. Tuntuu nurinkuriselta. Ihan kuin olisi aina 'vaara vuodenaika' menossa. Tottumiskysymyshan tama on -ja mina en ole tottunut! Siksi huijasin itseani ja rakensin tekokevaan ylipirtsakoilla kukilla ja allomakealla suklaa-poitjiella, jota en edes syonyt, katselin vain. Siina kun oli myos karnevaaliahenkea, vappuvarit ja koulun kevatjuhlafiilis -selvia kevaanmerkkeja siis.

P.S. Olenkohan yliromantisoinut koko vuodenaikahomman? Unohtanut paukkupakkaset, kuran ja loskan, hyttyset ja hirvikarpaset ja sen sellaiset? Kaikella on kai puolensa, maapallollakin.

Pommitan

Kommentit katosivat, mutta kuvia olis taas. Pommitan siis sitten niita kun kerran toimivan nettiyhteyden aaressa istun. Mitaan jarkevaa sanottavaa ei tanaan ole, uuvuttaa, kieli menee solmuun. Join kahvin piristykseksi, siihen sai itse hyrskyttaa suklaajauhetta pintaan. Hyrskytin kohtuudella.

Viela on

kauniita kesaisia paivia, vaikka aamuisin ei koskaan tiedakaan mita saa iltapaivaksi keksii.

Kuvakulmia tiistaille

Parkkeeraaminen oli kiellettya, lyhdyssa ei palanyt tuli ja Happy Saloon naytti olevan kiinni.

Lomaa koko lauantai

Kenilworth, 8:30. Kuuma, kohtalaisen kuuma. Toimin mallinukkena joogatuntilaisille. Se tuntuu huvittavalta, jopa vähän kiusalliselta, jopa vähän imartelevalta.

Kommetjie, 12.00. Kuuma, tajuttoman kuuma. Istun kivenmurikoilla terassin alla, ainut varjopaikka. Katselen merelle, olen lähtenyt mukaan ihmettelemään surffikilpailua. Tunnistan kaksi surffaria: Billabongin mainoksista tutun Mikey Februaryn sekä Muizembergin oman pojan, supersympaattisen Graig Johnsonin. Lapsitähti February näyttää kasvaneen pitkäksi pojanklopiksi. Johnson hymyilee ja juttelee kaikille, hänelle koko maailma taitaa olla ’Bru’. Syön auringonkukansiemenillä tehostettuja juustosämpylöitä ja juoda lopsotan vettä.

Kalk Bay, 15:30. Kuuma, vaiko sittenkin kylmä? Koukkaan Atlantilta Intian Valtameren puolelle, jossa ihmetyksekseni puhaltaa kylmästi. Menen kirjakauppaan katselemaan ja hämäännyn ostamaan Frida Kahlosta ja hänen töistään kertovan kirjan. Se pakataan ruskeaan paperipussiin. Tähystän kohti satamaa, sieltä leijuu tuoksu: Fish n’ Chips. Jätän kuitenkin väliin tähystettyäni myös pitkän jonon.

Koti, 17:30. Kuuma, taas, edelleen. Harkitsen uimista, mutta päädyn ottamaan kylmän suihkun. Kaveri tulee visiitille, keskustelemme etiopialaisesta ruuasta. Hän lupaa tuoda miehelle Etiopiasta puukon. Lähtiessään kaveri melkein unohtaa mitä tuli hakemaan. Ovella onneksi muistamme ja Flaubertin kolme kertomusta päätyy laukkuun. Myöhemmin katsomme miehen kanssa animaatioelokuvan Coraline, koska en suostu katsomaan mitään muuta. Hymyilen.

Kapkaupunki ja lomalla koko lauantain.

Hajanaisia ajatuksia perjantaille

Vasen peukalo ennustaa saata niin etta tuntuu kyynartaipeessa asti. Saatiedotus lupasi kylla muuta, seuraan kumpi on oikeassa.
Paivat menevat niin nopeasti etta kohta on jo maalis-tauko, talviloma keskella kesakuuta, marraskuu, uusi-vuosi.
Kuumuus on suhteellista. Namibian nahneena Kapkaupungin +34 on tuntunut jopa vahan lallylta.
Kirjastosta pitaa hakea teksti, jossa otikon mukaan kerrotaan miten jalkopallomatsi voitetaan Cameroonissa.
Sateenvarjolla on toisetkin kasvot; sita voi kayttaa myos paivanvarjona.
Muovipussillakin on toiset kasvot. Siita saa taitavat napparan suojuksen hiuksilleen sadesaalla.
Pidan siita miten kierratetyt elementit jalostuvat ja syntyvat uudelleen joksikin muuksi.
Hanella on autonrenkaista tehdyt sandaalit. Mina haluaisin riisisakeista tehdyn laukun.
Nukun paremmin hyttysverkon alla.
Laitan pihalla vierailevalle kissalle vetta kulhoon. Se juo ahnaasti.

Taas kukkii!

Puutarha kukkii! Jopa kaktus tunki esiin ihanan pienen kukan, harvinaislaatuinen ilmio ja varsinainen yllatys. Pelargoniakin paattii etta mita sita nuukailemaan ja lavaytti kesan toisen kukinnon paalle. Bambu puskee kaikkein lihavimpia kukintoja sitten koskaan ja 'tupsupuu' on myos ihan punaisena. Luonto tekee minut iloiseksi! Aamulla ei malttaisi kotoa lahtea, tahtoisin vaan jaada pihalle puhumaan kukille..