Thursday, December 30, 2010

Have you ever


Have you ever had such a dream in which you think you're in control, you think you know where you are,
but the next morining it has got somewhat blurry and after all you could have been floating in the outer space or as well lying your back against the ocean floor. Then, all that remains is the surreal feeling you're coming from somewhere far..

Tuesday, December 28, 2010

Planning


Plans for some future trippin' filling my head -mielessä taas reissujuttuja.
Oh excitement!

(Photos: Inhambane, July 2010.)

Saturday, December 25, 2010

Light blue memories


Cape Town memories through the eye of a disposable camera. In my mind it was as dreamy as the pictures seem. It was towards the end and I was light like a buttefly.

***
Vaalean sinisiä muistoja Kapkaupungista kertakäyttökameran silmällä. Mielessäni kaikki oli juuri noin unenomaista, kuin kuvissa näyttää. Se oli loppua kohden jo ja olin kevyt kuin perhonen.

Friday, December 17, 2010

Happy Birthday Dear!



One of my dearest friends has her birthday today. I organized some birthday programs for her, sort of a reality-TV. Here you go Pumpkin, Happy Birthday!

This was sponsored by mom (she doesn't know it yet, though) as I borrowed her snapshot camera -without asking her permission (sorry mom, thanks mom, love you mom). I am missing my friend, the birthday girl, as it's been a while again: despite the fact I've been more abroad than here in Finland since 2003, we've managed to get together approximately every six months. Last time was in July, next time.. tomorrow! Ha! She's going to be hugged. Tight. But I wanted to salute her this way first.

P.S. Although I think that a date in a pic is retarded, I thought it suits well a birthday-wish. (And also I just couldn't figure out how to take it off.)
***

Yksi ihana ystävättereni täyttää tänään vuosia. Järjestin vähän ohjelmaa neidille, eräänlaista tosi-TV meininkiä. Oleppas hyvä pampula, paljon onnea!

Tämän postauksen mahdollisti äiti (joka ei tosin tiedä vielä osastaan) sillä lainasin vähän mamman pokkaria -ilman lupaa, kiitos ja anteeksi äiti kulta. Onkin jo ikävä kaveria, tätä syntymäpäivä-tyttöä! Vaikka olenkin ollut enemmän maailmalla kuin täällä Suomessa aina vuodesta 2003, ollaan silti onnistuttu näkemään noin puolen vuoden välein. Viimeksi treffattiin heinäkuussa, seuraavan kerran.. huomenna! Jihuu! Aion halata. Lyttyyn. Halusin kuitenkin jo vilkutella tätä kautta ensin.

P.S. Vaikka yleensä en tykkää päivämäärästä kuvassa, ajattelin että synttäritoivotukseen se sopii. (Niin ja en sitten osannut ottaa sitä poiskaan, joten..)

Sunday, December 12, 2010

Bye, bye!

Heippa hei!

Friday, December 10, 2010

Back to Maputo


I must say I really like Maputo. I was little tired there and eager to get out of the city when we arrived in the beginning of the trip, but it was because of the concept of a city in general, not because of Maputo itself.

I've spent in total about a week in Maputo, splitted between four different visits. I've seen a collection of fascinating markets, lots of chicken, a Masai, loundry hanging from the balconies, hundreds of different kinds of capulana designs and red dust where the concrete hasn't covered the earth. I've eaten some calamari, an egg-sandwich, hot doughnuts and cashews still evaporating the scent of fire.

Yes, I do like Maputo.

***

Täytyy sanoa, että Maputo sopii minulle. Olin aika väsynyt kun saavuimme sinne reissun alkumetreillä ja siksi tuntui että kaupungista oli päästävä äkkiä pois. Mutta syy ei niinkään ollut Maputossa vaan lähinnä kaupungeissa yleisesti: kun asuu kaupungissa, lomalla tahtoo jotain muuta. Ja usein sitten päinvastoin myös!

Olen ollut Maputossa yhteensä reilun viikon, neljänä eri kertana. Olen nähnyt kokoelman kiehtovia markkinapaikkoja, paljon kanoja, ihka oikean Masain, pyykkiä parvekkeilla kuivumassa, satoja erilaisia capulana-designeja ja punaista pölyä aina siellä missä asfaltti ei ole ehtinyt maan peitoksi. Olen syönyt calamaria, kananmuna-leivän, vielä kuumia donitseja ja savun aromia hikoilevia cashew-pähkinöitä.

Niin, pidän Maputosta.

Thursday, December 9, 2010

Paradisiac Bilene

I have to admit I was little nervous en route to Bilene. All sorts of 'what ifs' running through my head. Problems faced to get out of Zavora, some funky drunks at Inharrime where we tried to find a chapa heading south and ended up in a weird bus type of a solution and those really nasty chapa drivers in Macia where that bus type of a solution dumped us by the road to Bilene kind of gave a hand to these what ifs to keep up with the pace. Then I just decided to get lucky.

A gentleman spotted my thumb and picked us up. We loaded ourselves and the bags in the back of his bakkie for the remaining 30 km and along the way got company: some school boys and fishermen. We arrived to Bilene rather late and exhausted chose the first option to stay overnight.

And then what? A jackpot, bingo, flippin' paradise. Bilene is by a lagoon! Hot shower, huge kitchen, neat rooms and a clean mattress what comes to accommodation. Awesome owner-crew. The lagoon. Really sympatic marketplace. Calm little beach by that lagoon. Few nice local-style restaurants, mind-blowing caril de peixe, fresh fish and prawns on sale for a great deal in the mornings, bean-cakes to tuck in your fresh bun. Oh, and did I mention the lagoon already? Bilene was a perfect destination for the end of the trip.

***

Pakko myöntää, että aloin vähän huolestua matkalla Bileneen. Mielessä vilisi jos jonkinmoista kauhu-skenaariota. Lisäksi Zavorasta oli järkyttävän vaikeaa päästä pois, Inharrimessa melko letkeitä alkomahoolin kittaajia siinä sunnuntai-aamusta ja etelää kohti menossa vain ihmeellisiä bussi-tyylisiä ratkaisuja, ei chapan chapaa. Bussi sitten pudotti meidät Maciaan, Bilenen risteykseen, ja röyhkeät chapa-kuskit vielä lisäsivät omaa ahdinkoani. Sitten vaan päätin, että onni potkaisisi.

Herrasmies spottasi peukkuni ja kipusimme lava-auton periin rinkkoinemme. Matkalla saimme vielä seuraa koulupojista ja kalastajista. 30 kilometrin jälkeen saavuimme Bileneen ja jo pimeässä kylässä summamutikassa valitsimme ensimmäisen majoitusvaihtoehdon.

Ja mitä seuraavaksi? Nappiosuma, bingo, lähestulkoon paratiisi! Bilene on laguunin rannalla, siis laguunin. Kuuma suihku, iso hyvä keittiö, siistit huoneet ja puhtaat patjat mitä majoitukseen tulee. Aivan huippu omistaja-porukka. Se laguuni. Symppis marketti. Rauhallinen ranta sen laguunin seurana. Muutama pieni ravintola, maailman paras caril de peixe, tuoretta kalaa ja katkarapuja sopuhintaan suoraan merestä, ihania papu-kakkusia tuoreen leivän väliin tungettavaksi. Niin ja mainitsinko jo laguunin? Bilene oli mahtava kohde loman lopuksi.

Wednesday, December 8, 2010

Well, to share the good times



Zavora did have, however, good things to share as well. Like this old lighthouse. Other stuff too. The view. A whole house for just two backpackers (never mind the issues with cooking facilities and water, and electricity is a luxury product anyway!). It was calm and fresh. Somehow the air made me sleep extremely well.
***
Oli Zavorassa hyvääkin. Kuten tämä vanha majakka. Muutakin. Mahtavat näköalat. Kokonainen talo kahdelle reppureissaajalle, vaikka vähän veden ja ruuanlaiton kanssa saikin käyttää kekseliäisyyttä. Zavorassa oli raikasta ja rauhallista ja sähköttömässä majapaikassa uni tuli helposti silmään pian auringonlaskun jälkeen.

Praia Zavora

Although the Zavora Beach is as beautiful as most of the beaches curving along the mozambican coast line, it was quite litterally ruined by people -and I'm not talking about the locals here. I don't want to start whining about the ambience, but the surreal combination of a dead crab killed by a car made me feel sick and ashamed of the human beings. Moreover, driving on the beach is illegal in Mozambique. Double piss-off.

On top of that, if it had been a bit of a mission to get to Morrungulo, Praia Zavora is a no-go for travellers using public transport. Honestly, skip it.

***
Vaikka Zavoran ranta on yhtä kaunis kuin useimmat Mosambikin rannikkoa myötäilevät muut rannat, se oli aika kirjaimellisesti pilattu ihmisten toimesta -enkä viittaa tässä paikallisiin. En jaksa edes avautua ilmapiiristä, mutta kuvat puhukoot puolestaan omaa kieltänsä. Rannalla autoilu on muuten Mozambikissa laitonta.

Kaiken kukkuraksi Praía Zavora on vaikeasti tavoiteltavaa sorttia julkisilla puljaaville matkustajille. En varsinaisesti suosittele.

Tuesday, December 7, 2010

Some hickups on the way..

A friendly advice: do not travel to Mozambique for over 30 days unless you keen to spend couple of days with those bitter lemons at the immigration.. We had a go at Maxixe and after frustration, negotiation and some tears (from my part only) it took two days to organice extension for visitor's visa. Instead of staying overnight at Maxixe we decided to get a room in Inhambane and just go back and forth to Maxixe with the ferry. It got rainy but oh so pretty!

..And I've hardly ever felt so vulnerable as I did in Mozambique during that night I didn't have my passport. How come a little flappy booklet can mean so much to your existence?

Toverillinen neuvo: älä matkusta Mosambikiin yli kuukaudeksi jos et tahdo kokeilla asiointia byrokraattisten sitruunoiden kanssa. Kokeilimme onneamme Maxixessa ja lopulta turhautumisen, neuvotteluiden ja allekirjoittaneen vuodattamien kyyneten jälkeen onnistuimme saamaan jatkoa parissa päivässä. Maxixen sijaan yövyimme Inhambanessa ja suhasimme vain lautalla Maxixen väliä. Sadesää synnytti kauniin sateenkaaren matkalla.

..Ja harvoin olen tuntenut oloani niin haavoittuvaiseksi, kuin sinä yönä jonka vietin ilman passia Mosambikissa. Hullua, että sellainen pieni kirjanen voi merkitä niin paljon.

Back in Bussiness


Hard to believe it's been such a long time since my last post! Back then I was in Finland, just about to fly back to South Africa. And guess what! Now I'm in Finland again!

I'm still eager to finish off my little travel account about Mozambique. I'll try to keep it short. Welcome on board -again.

Love,
Martta

Saturday, July 24, 2010

Tof-tof-tof-tof-tofo!

Niin, viikkohan siellä sitten taas vierähti, Tofossa.

***
And so we spent there a full week, yet another time around. Comfortably at Tofo.

Friday, July 23, 2010

Say coconut!

Kylässä yhdessä kylässä. Tahdon olla sinun amigo, oli eräs mies sanonut toiselle ja niinpä meidät oli kutsuttu. Nyt tiedän, miten kookospuuta hyödynneetään kaikin tavoin ja miksi se on muito importante.

Ja voi miten meille tarjottiinkaan kaikkea. Katkarapuja ja mandioca-rouhetta, kookosmaitoa ja -hyytelöä tuoreeltaan, kalaakin ja makeaa kookosjuomaa, joka puusta kiivettiin hakemaan. Juoma oli laitettu tippumaan aamulla ja se oli vielä sokerista mehua. Seuraavana aamuna se olisi vahvaa alkoholia (sura), mies sanoi että kyllä oli tiukkaa tavaraa. Ja tarkastettiin kaivo, vierailtiin koululla, tutkittiin banaani- ja maapähkinäviljelmät, tarkkailtiin, miten valmistuu matapa.

'Jos olet maistanut mandioca-rouhetta katkarapujen kanssa ja hörpännyt suraa, olet maistanut Inhambanen provinssia'. Näin sanoi myöhemmin Inhambanelainen puutarhuri ja meitä niin hymyilytti.

***
Visiting a village. A man had wanted to become anotherone's amigo and so we were invited. Now I know the whole potential of a coconut tree and why it is muito importante for the region.

And oh how we got to taste everything! Prawns with dry, grounded mandioca, coconut milk and the fresh jelly within the coconuts, fish and the elders even sent a younger family-member up the tree to get us some sweet coconut juice. It had been dripping since the morning and was still soft and sweet, but in 24 hours it would turn into a thick and strong alcohol, known as sura. No worries though, they did have some in stock, for sure, but my boyfriend found a little drop of it sufficient. We also visited the local school and the banana and peanut plantations.

'If you have tried prawns with mandioca and had a sip of sura, you have tasted the Inhambane province'. This is what a gardener from Inhambane told us later on and we could only smile.

Thursday, July 22, 2010

On (the side of) the road again

Matkalla taas. Vilankulo sai jäädä. Otteita muistikirjasta:

''Viimeinen näky paikasta liimautuneena mieleen; n. 13 vuotias tyttö poissaolevana seisoo keskellä kiireisintä kylää ja tuijottaa tyhjä katse silmissään chapaa, jossa istun. Tytön hiukset on pienillä rastoilla ja päällä kauhtunut vaaleansininen Hannah Montana -yöpaita pinkeän raskausmahan peittona. Ilma on surullinen, ilmapiiri surkea, istun minibussin takapenkillä ja katselen alakuloisia ihmisiä.''

''Havainnoidaan taas miten miehet saavat istua hyvillä istuimilla ja kuinka naiset tungetaan taakse tavarakuorman kanssa. Paljon iäkkäämpiä mummeleita huivit päässä ja äitejä pienten lasten kanssa.''

'' Jossain vaiheessa lasken, että meitä on chapassa 23 aikuista, neljä lasta, satakiloa riisiä, papusäkki, pahvilaatikoita ja painavia muovipussi-nyssäköitä. 'Takakontissa', siis siinä takimman istuinrivin ja luukun välissä, meidän rinkat, 20 pakettia sokeria, kukko (elävä, vaikka jossain vaiheessa en kuule siitä pihahdustakaan pariin tuntiin), pesuvati keikkuu ihmismassan päällä. Olen osa ihmispalapeliä.''

''Vanhan patun kassiin on köytetty kukko ja matkalta hän ostaa vielä kanan. Linnut roikkuvat pää alaspäin miehen matkakassin kahvasta ja välillä vähän räpiköivät. Täpärästi vältämme miehen, joka odottaa bussia kuolleen bambinsa kanssa.''

''Takakontissa jossain on kuivattua kalaa ja kiitän viileähköä ilmaa, joka todennäköisesti rauhoittaa hajuelämystä.''

''En saa  viereistä ikkunaa kunnolla kiinni ja tuuli puhaltaa selkään. Takaluukku on myös raollaan ja köytetty narulla, punainen maa pölähtää välillä silmiin saakka. Lattiassa on reikä.''

''Jossain purku-lastaus-matkustajan vaihto kylässä ostan ikkunasta kymmenen banaania kympillä (n. 25 euro-centtiä). Syön sämpylää, jossa on tuli-uunin maku ja koitan nukkua (!), lähinnä pidän silmiä kiinni.''

''Ennen Morrungulon tiehaaraa aurinko alkaa paistaa, kilometri kilometriltä Vilankulosta pois päin olo kepenee, Massingassa jo hymyilen ja tekisi mieli jo ulos. Mutta istun chapassa aina Maxixeen.''

...Maxixe'ssa kello näyttää vasta alkuiltapäivää. Hyppäämme lauttaan ja jatkamme koko matkan takaisin aina Tofoon saakka.

***
Feeling lazy to translate extracts from my memo. Stories from chapa, from Vilanculos to Maxixe. I'll try to motivate myself, maybe just now? Anyway, we arrived rather early to Maxixe and decided to go all the way back to Tofo.

Tuesday, July 20, 2010

Seuraavaksi:/ next stop: Vilankulo

Vilankulo ei innostanut, se näyttäytyi minulle aggressiivisena ja ärsyttävänä. Bazaruton saaristoon suunniteltu retki meni mönkään. Ihmiset olivat ilkeitä. Rannalle pääsi vain laskuveden aikaan. Lopulta tahdoin vain pois -ja äkkiä!

***
Vilankulo wasn't for me. It seemed aggressive and annoying. Trip to Bazaruto Archipelago didn't work out. People were mean. The beach worked only around low tide. Finally I just wanted to get out of there. And fast!

Sunday, July 18, 2010

Morrungulosta/ about Morrungulo

Morrungulo ja miten sinne päädyttiin.

Minun idea se oli, mokoma Morrungulo. Kartasta sen olin katsonut ja rantakin siellä oli, mennäänkö, mennäänkö? Siellä on reppureissaajillekin yöpymispaikka, kuulostaa ihanalta! Sitten mentiin. Tofosta otimme minibussi-taksin (chapa), tyypillisen kulkumuodon, Inhambaneen (vajaa tunti). Inhambanesta lautta lahden yli Maxixe'en (20min) josta toinen chapa Massingaan (pari tuntinen ja saimme etupenkkipaikat!). Massingassa pari tuntia odotusta paikallisten sahatessa markettia ees-taas katsomaan niitä kahta länsimaalaista, jotka liikkuivat chapalla eivätkä omalla safari-maasturilla. Ja sitten lopulta lava-auto chapa Morrungulon perukoille, viimeiset kolmetoista kilometria punaisena pölisevää hiekkatietä (taas ainakin tunti?).

Perillä. Mutta yöpymispaikka oli jo parhaat päivänsä nähnyt. Tarkastin patjan; siinä asui kirppuja. Huoneessa oli jättiläismuurahaisia ja homeen haju. Ei ruuanlaittomahdollisuutta, ei markettia, mistä ostaa jotakin tuoretta. Ja meillä ei telttaa. Vessatilat melko halki. Lopulta neuvottelujen jälkeen huoneen hinta laski ja saimme luvan käyttää perheen keittiössä kaasukeitintä. Nuori isäntä lähetti jonkun tekemään nuotiota suihkun vesisäiliön alle. Minä sanoin, että nukkuisin kyllä ulkona riippumatossa. Mies hammasta purren sisällä -olihan tästä lystistä sentään maksettu!

Kirjoitin muistikirjaan jotensakin näin; 'Joskus menee niin ettei ole ihan jees, mutta silti hengissä ja vielä hymyilyttää. Ollaan jonkun keittiössä, täällä on vain pieni poika.' Keitimme riisi-linssi puuroa ja lisäsimme kookosrasvaa maun vuoksi.

Seuraavana aamuna päätimme jäädä. Miehellä oli kaksitoista kirpunpuremaa ja minun yläpuolellani herätessä killui nyrkin kokoinen hämähäkki. Mutta Morrungulo valloitti, oli valtavan ihana. Keittiössä tavattu pieni poika oli suuri ystävä. Hän piirsi minulle omakuvia jalkapallon kanssa, oman kauniin kotinsa ('mi casa bonita' hän sanoi äänessään ylpeyttä, asuihan hän yhdessä alueen ainoista betonitaloista), kukkasen ja auton, jonka katolla oli Mozambikin lippu ja konepellillä jalkapallo. Isäntä lainasi meille oman telttansa, jonka hyttysverkkokaton läpi katselimme iltaisin tähtiä. Vierailimme koululla. Liikuntatuntilaiset juoksivat avojaloin ohitse. Marketille järjestivät meille pari tomaattia ja paprikan seuraavaksi päiväksi ja leipuri muy kuumia leipäsiä suoraan kiviuunista. Suiskusta tuli joka päivä tulikuumaa vettä. Lapset vilkuttelivat ja jäivät ohimennessään katsomaan ja ihmettelemään. Pienellä pojalla oli kahden viikon ikäinen pikkuveli ja kaunis äiti. Joka puolella kookospuita.

Ja viivyimme taas pidempään.

***
Morrungulo and how we got there.

It was my idea. I'd spotted it on a map, seen that it was on the coast. Shall we go, let's go? There's even a packbackers, sounds fantastic! And off we go. We took a minubus-taxi, chapa, to Inhambane (less than an hour). From there we jumped on a ferry accross the bay to Maxixe (20 minutes) from where we took yet another chapa to Massinga (couple of hours I think and we managed to get the seats in front, by the driver!). In Massinga we needed to hang out by the market for couple of hours waiting for the next ride. The locals kept walking up and fort the road, just to spot two whities waiting a chapa instead of driving around with one of those safari-equipped 4x4's. Then finally a pick-up that functioned as a chapa to the bush, to Morrungulo, last 13 kilometres on a jumpy-pretty-bumpy red sand road (at least an hour).

And then we got there. The packbackers had slightly changed over the years. Fleas and tics on the mattress. Gigantic ants in the ever-damp room. No kitchen, nothing fresh on the market. Toilets explosed. And we arrived without a tent! After a good while of negotiations we managed to get the price down a bit and got a permission to use the kitchen in the main building. Someone went to make a fire to heat up some water for the showers. I decided to sleep in our hammock outdoors. We cooked some rice and lentils in the kitchen, accompanied only by a little boy. It had been a long day.

The next day we decided to stay. He had twelve bites on his chest and I had been sleeping under a fist-size spider. But nevertheless Morrungulo was charming. The little boy turned out to be a great friend; he draw me self-portraids with football, his 'casa bonita' as he was proud to live in one of the few hard houses around there, a flower and a car with the flag of Mozambique sticking out from the roof. The boss borrowed us his own tent and we watched the stars through the mozquito-netted roof of it. We visited the school and watched the kids run barefoot during their sports lessons. The friendly people at the market arranged some tomatoes and a fresh pepper for the next day, the baker sold piping-hot buns straight out of his owen. Every single day we washed under a hot shower. The kids of the village were curious and always peeked behind the coconut trees to see a climpse of us. That little friend of mine had a baby-brother, only two weeks of age, and a beautiful mother. And we were surrounded by a forest of coconut trees.

And again, the next day we decided to stay.

Saturday, July 17, 2010

Praia Morrungulo

Tuulisena päivänä riippukeinussa nukutun yön jälkeen. Taisin nähdä Poseidonin poikia, nousivat vedestä olkapäillään kalaa, ihohuokosillaan meri vielä märkänä.

***
A windy day it was after the night I slept in a hammock. I think I saw the sons of Poseidon walking out of the bottom of the sea, fish on their shoulders, sea still caressing their essence.