Jesse & naakat

Jesse & the jackdaws -sounds like a band!

Choosing the napkins

At my grandparents'. My task is to choose the napkins.

Isovanhemmilla. Minun tehtäväni on valita servetit.

Piilossa

Sää oli harmaa, minä pahantuulinen. Olin jotenkin tyytyväinen, että ulkonakin satoi ja näpit jäätyi ja kaikki elävä oli jossakin piilossa. Kaikki paitsi varis, joka ehti ottaa siivet alleen ja sekin kadota. Seurasin sitä pellon laidalle, mutten enää löytänyt.

Hengitin sadepisaroita, tein ajatustyötä, kävin ideavaihtoa ystävän kanssa ja saunoin. Rauhoituin, mutta tuskin tasaannuin. Päässäni velloo seikkailut. Tyyntä myrskyn edellä?

Hazy

Things seemed particularly hazy today. A familiar friend called Pain decided to come and visit my body and kept my eyes small until 4pm (I often feel I can't see when my body aches). The best remedy to almost everything is fresh air and outdoors, I believe, and this time I took it in the form of a slow walk.

Fish for lunch

We had fish for lunch with my dad.

Exotic Finland

Funny. Finland seems more exotic than I have thought. I'm in the forest, and I'm not alone. Look, a woodpecker! Look, swans! Look, a pheasant cock! I'm mean, yeah. Not a big deal, ok, but I still get excited. Look, a bunch of big birds on the field! (...) No, I'm not very good with birds and my only guide book is for the birds of southern Africa.. That came in handy in Cape Town with my frequent visitors cape white eyes, but won't get me too far with big birds on the field in the Finnish countryside.

My nephew picked a book to read. It was a pocket guide to the mushrooms of Finland and my job was to read out loud. I might have even learned something on the go.

I should have a better understanding of my surroundings. Let's work on that.

What's up

So Finland it is.

The spring is couple of months behind in here, so I can re-live the springly foolishness all over again.

P.S. I seem to write a lot about weather. That's very finnish indeed.

Lähtökuopissa

For some days now, I've been trying to pick the books I'll pack with. I wasn't getting anywhere, there was always too many options to choose from. I decided to set a limit. Three. This far I know I'll take one Paul Theroux travel account and a book with couple of articles I should go through. I think the third place might go for a heavy book but a light read about migration and food through India, Uganda and the UK (it looks yummy).

I'm leaving this eve. Looks like I'm dragging my laptop along this time, so maybe I'll get into blogging too while in Spain.

Bye now!

Oh, and a little smiley face, too :-)

Love,
Martta

P.S. I got a letter from China few days ago, I got so excited I made a little dance when I got it to my hands. Just wondering if the European post officers got all that dancy at all because in the address 'Finland' was marked only in Mandarin. I mean, I assume those twinky symbols were saying Finland. And that it was Mandarin. Anyhow, it made it to me. Hooray! (I love real mail. Hih. And now I feel like hearts, yes lets add some hearts <3 <3 <3)

Love,
same

Nyt, kohta, sitten

Jostain syystä viimeiselle viikolle ennen lähtöä kasaantuu aina kaikkea. Tälläkin kertaa niin. Lähinnä mukavia asioita, mutta silti sellaisia että johonkin suuntaan pitää joka päivä revetä. Lähtökaaos, se voisi olla osuva nimittäjä, vaikka en enää olekaan osannut lähtemisiä stressata. Ja luulisi sitä jo jotain oppineen? Ehkä olenkin. Esimerkiksi sen, että kaikkeen ei tarvitse eikä edes voi varautua, paikanpäältäkin saa yleishyödykkeitä ja riisipiirakoita ei tarvitse posket pullollaan mussuttaa varastoon, niitä kun ei olla laukkauttamassa sillä välin kun olen poissa. Duh.

Olen katsonut kartasta kolme kiintopistettä Sevillaan: kämppä, duuni ja jooga-studio. Minulla on yltiö-positiivinen joogakokemus Sevillasta, joten paikan valinta ei tuota vaikeuksia. Tarttuiko jotain silmään? Ehkä se, että olen menossa sinne töihin? Oikeastaan se on kyllä työharjoittelupaikka. Olen innostunut ja vähän kauhistunutkin.

Kun muutin viime vuonna takaisin Suomeen, kaverit olivat kuulema jo arvuutelleet seuraavaa lähtöä. Itsehän en tiennyt. No, ei siihen sitten vuottakaan mennyt ja välissäkin ehdin jo kesän reissata. Mukavaa täällä kyllä oli ja paljon hyvää, mutta omalle kohdalleni tämä paluu tuntui sitten kuitenkin vähän hankalalta. Arkea ajatellen tuli tunne, etten ollut ihan tarpeeksi ja olin kuitenkin liikaa -kuulostaa sekavalta, mutta oikeastaan tilanne tuntui ennemminkin lattealta. Siltä, että tällä kertaa en mahtunut tarjolla oleviin muotteihin edes survomalla. Sevillan-keikan perään olen myös kaavaillut jatkoa, eikä sekään toistaiseksi ole Suomelta haiskahtanut. Time will show.

Yoga family

My nephew wanted to show us some yoga moves last night. He had seen them on TV. Downward dog with some variations and a cobra. Then we did trikonasanas together, I told him it was granny's preferred asana. Later on he invented his own streches. 'Oh, this one I have never done before!' he told while doing somewhat ballerina-like arabesque. Kids are amazing.

The cat got some moves down, too. Spinal twist, I assume.

Happiness hides in the dark corners, too

This missy is missing the darkroom! / Iksu ikävä pimiöön!

Viime kevään peruselementit: Kaksi tyttöä, pimiö, vaimeaa musiikkia taustalla, punavalo, suurennuskojeiden naksutus, kellon sekuntiviisari, valokuvapaperin kiilto, tuulettimen humina, narulla roikkuvat koepalat, valopöyvällä ajelehtivat negat, osavalotuksen vaikeus ja naurettava onnellisuuden tunne siitä, kun yksikin filmille kuvatuista otoksista kääntyy paperille kauniisti. Me opitaan toistemme kuvat ja pohditaan sopivia valotuksia, kontrasteja ja aukkoja -siis neljä sekuntia jää vaaleeks, mut kuus on jo ihan liian tumma -ehkä joku neljä puol.. Ja sitten yhteen ääneen: tai hei laitetaan 4,7! Kello on usein lipsahtanut yli puolen yön kun me kiivetään pimiöstä kolmanteen kerrokseen ja toivotetaan hyvät yöt keittiössä, ennenkuin hävitään omiin käytäviimme.

Julkinen salaliitto ja kekseliästä kaappitilaa

Olenko jo sanonut, että suorastaan rakastan keskiviikko-aamun joogatuntiani? Se alkaa seitsemän jälkeen, meitä on paikalla kymmenkunta. Toiset tulee virkkuina ja järjestää, toiset hiipii paikalle silmissä vielä ripaus unihiekkaa. Aamulla on hiljainen hämärä, uuteen päivään heräilevä mieli ja hitaasti lämpenevät jäsenet. Tunnin jälkeen hymyilemme kaikki kuin salaliittolaiset -ajattele, toiset eivät edes tiedä miten ihanaa tämä on! Ajelen takaisin kotiinpäin ennen yhdeksää, pelloilla on vielä sumua ja termosmukin tee haaleaa.

Tein eilen puolukkapuuroa. Känkkäränkkä meni sinne ja muuttui vaaleanpunaiseksi hattaraksi. En ole enää känkkäränkkä, en liioin hattaraa, koitan olla siltä väliltä.

Viihdytän itseäni piirtämällä mielikuvituskotien pohjapiirustuksia. Se tapahtuu ihan käsivaralta vaan, miniatyyrikoossa ja ilman suurempaa huolta mittasuhteista. Joskus teen hulppeita taloja, joskus pieniä luukkuja, usein jotain siltä väliltä. Kaikkein eniten pyörittelen aina keittiötä ja kehitän kekseliästä kaappitilaa. Sitten sisustan ja joskus jopa väritän. Huvinsa kullakin. Tämä on minun.

Autumn's sweet. And sour!

It's autumn. A friend asked again what's on my agenda for the day. I keep saying the same thing: berry-picking! Also made a lovely creamy soup of the chanterelles my dad had found.

***
I have said this, too, already but let's repeat: I have a thing for beautifully illustrated books! This one is one of my new loves, a book called La princesa Noche Resplandeciente.
Philip Giordano won the International Award for Illustration at the Bologna Children's Book Fair in 2010 with this work. The story is based on an old Japanese legend. It's such a stunning book! I got my copy from Spain in July and although I sent some other books home after I had finished reading them, this one I carried along for over a month: I didn't want to take the risk of loosing it and somehow I figured out it would propably get less damaged in my dirty backpack than in the mail.

I found online the video below about Mr. Giordano working and well, oh well.. Nothing to add, just admire. 

Family zoo

Minä: Näytän ihan metsittyneeltä! (...) Tai siis, mä olenkin ihan metsittynyt.
Äiti: Joo, kyllä sun varmaan kannattais hakeutua johonkin kultturellimpaan ympäristöön. Tai sanoisinko sofistikoituneempaan. Esim joku yliopistokaupunki vois olla hyvä.
Minä: (Viesti vastaanotettu.)

Minä: Ulos!
Ajokoira: Ei en mä ole ajokoira, vaan kotiloeläin! Ja kotiloeläimet, ne kuule viihtyy sisällä! Tämä uusi lajike elää rappujen alla etkö oo muka kuullu!

Lisäksi pinseri-vaari on päättänyt aloittaa lenkkeilyn uudestaan, kahden vuoden tauon jälkeen.
Äiti: Sillä on varmaan alzheimer. Se ei muista, että se ei käy enää lenkillä.
Pinseri: *doingdoingdoing* Mennään jo, nyt mennään!

Isä, siis se varsinainen vaari: Täällä tulee ihan seinähulluksi noiden koirien kanssa!
Minä: Ei huolta, sä olet jo.

Mr. Muru (heiluttaa lastenlaulu dvd:tä kädessään): Tässä on se leijonaa mä metsästän!
Broidi: Aijaa vai leijonaa mä metsästän.
Minä: Osaakohan se isi ollenkaan tanssia ja leikkiä sitä?
Broidi: No ei taatusti osaa.
Mr. Muru: Mä voin opettaa!

Minä: Tää marjojen poimiminen on ihanan meditatiivista.
Äiti: Ajattelin ihan samaa jo eilen kun tässä olin.
Isä, siis se varsinainen vaari: Hei, eikö meillä muka ole kuumailmapuhallinta?
Äiti: ??
Isä, siis se varsinainen vaari: Ettekö te ymmärrä, että minä olen keksijäluonne!

***
Pinseri-vaari aka. Ukko täytti viikonloppuna 14 vuotta. Sen naamakin on niin harmaa, että kotoisasti kutsumme sitä välillä kummitukseksi.

The rain smells nice

Plans are doing good and will get me really busy from October onwards. So happy about the way things are turning out. Peace, love, sparkles, flowers, unicorns, hearts and blueberrypies all around! Bliss.

Also really surprised it's only mid-August. Somehow these last few weeks have streched like bubblegum and I thought my action planning had taken way more longer. But this is of course a positive thing, too. Gives me space to design some more pieces to this puzzle called life.

Yes, I'm having a very positive take on things around me right now. I believe happiness is also a choice.

The rain smells nice.
***

Suunnitelmille kuuluu hyvää ja ne saavat minut tosi kiireiseksi lokakuusta eteenpäin. Älyttömän iloinen siitä miten kaikki lutviutuu. Rauhaa, rakkautta, kipinöitä, kukkasia, yksisarvisia, sydämiä ja mustikkapiirakoita ympäriinsä! Bliss.

Olen myös hämmästynyt, että on vasta elokuun puoliväli. Jotenkin nämä viimeviikot ovat venyneet kuin purukumi, ja olin kuvitellut suunnitteluvaiheeni kestäneen paljon pidempään. Mutta tämähän on myös positiivinen juttu! Antaa minulle tilaa suunnitella lisäpalasia tähän palapeliin, josta muodostuu elämä.

Kyllä, olen juuri nyt liikkeellä erittäin positiivisella otteella. Uskon, että onnellisuus on myös tahtotila.

Sade tuoksuu hyvälle.

Vihreää ja violettia

Me viedään Mr. Muru lastenkonserttiin; sen mielestä parasta on taputtaminen.

Näen sateenkaaren pään, mutten aarretta ja juon kaakaon, joka ei ole kuumaa eikä kylmää. Chocolat tiède, ei ihan edes sitä, se on ehtinyt jäähtyä kun tilaus vihdoin tuodaan. Mr. Muru jo kiemurtelee tuolissaan silloin, sillä on varmaan nälkä ja jano, ehkä vähän kulttuurikasvatuksen jälkivillitystäkin.

Chocolat tiède vie mieleni Sveitsiin ja burgerinpaisto-kesiin, siihen kuinka ihan tilaamalla tilataan juomalämmintä kaakaota. Se on pikkutarkkaa valmistaa ja sitä pitää vahtia enemmän kuin Mr. Murua, ettei juoma vain humahda liian kuumaksi -tai vaihtoehtoisesti jää liian kylmäksi. Olikohan tilaajat ylihuolehtivia vanhempia tai niiden yliherkiksi luultuja lapsia, en muista, mietin eikö niillä ollut aikaa odottaa edes kaakaon jäähtymistä sateisena kesäpäivänä keskellä ihastuttavia Alppeja?

Aamulla minulla on kynsieni alla vihreää ja violettia muovailuvahaa.