Julkinen salaliitto ja kekseliästä kaappitilaa

Olenko jo sanonut, että suorastaan rakastan keskiviikko-aamun joogatuntiani? Se alkaa seitsemän jälkeen, meitä on paikalla kymmenkunta. Toiset tulee virkkuina ja järjestää, toiset hiipii paikalle silmissä vielä ripaus unihiekkaa. Aamulla on hiljainen hämärä, uuteen päivään heräilevä mieli ja hitaasti lämpenevät jäsenet. Tunnin jälkeen hymyilemme kaikki kuin salaliittolaiset -ajattele, toiset eivät edes tiedä miten ihanaa tämä on! Ajelen takaisin kotiinpäin ennen yhdeksää, pelloilla on vielä sumua ja termosmukin tee haaleaa.

Tein eilen puolukkapuuroa. Känkkäränkkä meni sinne ja muuttui vaaleanpunaiseksi hattaraksi. En ole enää känkkäränkkä, en liioin hattaraa, koitan olla siltä väliltä.

Viihdytän itseäni piirtämällä mielikuvituskotien pohjapiirustuksia. Se tapahtuu ihan käsivaralta vaan, miniatyyrikoossa ja ilman suurempaa huolta mittasuhteista. Joskus teen hulppeita taloja, joskus pieniä luukkuja, usein jotain siltä väliltä. Kaikkein eniten pyörittelen aina keittiötä ja kehitän kekseliästä kaappitilaa. Sitten sisustan ja joskus jopa väritän. Huvinsa kullakin. Tämä on minun.