Thursday, March 18, 2010

Nurinkurin

Kaipaan vuodenaikoja. Kaipaan sita, etta vuosi rytmittyy luonnon tahtiin, etta talvella on lunta ja pipo, etta alkukesasta tuoksuu kielot ja syksylla pudonneet lehdet liiskaantuvat kenganpohjiin. Tykkaan kun jouluna on pimeaa ja juhannuksena valoisat yot. Tahtoisin menna syksylla sienimetsaan ja kevaalla kaivaa kengankarjella puroja sulaville lumille. Haluaisin vaihtelua, en vain yhta pitkaa kesaa ja yhta pitkaa sadekautta.

Siina missa Suomessa vuosi alkaa taittua kohti kesaa, taalla mennaan kohti talvea. Tuntuu nurinkuriselta. Ihan kuin olisi aina 'vaara vuodenaika' menossa. Tottumiskysymyshan tama on -ja mina en ole tottunut! Siksi huijasin itseani ja rakensin tekokevaan ylipirtsakoilla kukilla ja allomakealla suklaa-poitjiella, jota en edes syonyt, katselin vain. Siina kun oli myos karnevaaliahenkea, vappuvarit ja koulun kevatjuhlafiilis -selvia kevaanmerkkeja siis.

P.S. Olenkohan yliromantisoinut koko vuodenaikahomman? Unohtanut paukkupakkaset, kuran ja loskan, hyttyset ja hirvikarpaset ja sen sellaiset? Kaikella on kai puolensa, maapallollakin.

5 comments:

Mama said...

Joo, joo, olet yliromantisoinut ainakin pitkän syksyn ja loskakauden. Mutta voihan sitä silti muualla asuessaan huomata, että vuodenaikojen vaihtelu on mukavaa.

Seija said...

Voi, miten kaipasinkaan juuri samoja asioita kun olin 20 vuotta kuumissa maissa! Minusta syksykin on ihana, miten sen voi yliromantisoida jos pitää sienistä, jäätyneistä suppilovahveroistakin, ja sitten kauniin ripisevästi jäätyvistä järvistä....sitten avannosta ja nyt niin ihanan pitkästä ja lumisesta talvesta. En ymmärrä murisijoita vieläkään vaikka olen jo ollut jo melkein toiset 20 vuotta Suomessa.

Martta said...

Niin kai se on etta pitaa menna kauas nahdakseen lahelle. Saunaa ja jarvia kaipaan varmaan eniten ja syksyista metsaa ja ja ja..

Missapain maailmaa sina Seija olit? Kai yliromantisointi on sita etta unohtaa ne mahdolliset huonot puolet ja nakee ruusunpunaisten lasien lapi (niilla on tapana vaaristaa todellisuutta). Vaikka ihan kivaahan sekin on ;-)

Anonymous said...

Neiti Nimetön Englannista kirjoitteli taannoin siitä että hänelle Suomen kesä on ihanin, sitä hÄn kaipaa vai miten hän nyt sanoikaan.
Ajattelin asiaa omalla kohdallani ja mulle on käynyt niin että viimeiset 15 vuotta olen nähnyt Suomen kesÄstä vain pienen pätkän, yleensÄ 2 viikkoa, enkÄ siis sitä kokonaisuutta.
JA se on juuri se kokonaisuus jota kaipaan kyllä. Sitä että näkis miten se alkaa, miten edistyy, miten kuolee pois.
Ja sitten suomalaisen kesän valoa eri vaiheissaan kaipaan kyllä.
Mutta mulle on siis käynyt vaikkapa niin että olen matkustanut ihanasta kesäsäÄstä kahdeksi viikoksi Suomeen kaatosateeseen ja plus kymmeneen asteeseen....ja vaika TIEDÄn että Suomen kesällä olisi tarjota paljon muutakin niin olen lähinnä kironnut taas kerran huonoa säkääni.

Martta said...

Jain pohtimaan tuota valoa. Olen myos tajunnut, etta eri paikkojen erilaiset valot jotenkin maalaavat koko maiseman ja maarittavat tunnelman. Suomen kesassa on kylla kaunista valoa, valo tulee jotenkin vaakatasossa, sisaltapain. Alpeilta taas muistan kirkkaat talvet jossa valo on kaiken ylapuolella, taalla Kapissa valo on jotenkin lattya jne.

Toivottavasti sulla on parempi tuuri tana kesana ja saunoahan voi onneksi aina, satoi tai paistoi.