Maanantaina todellisuus iski: viimeinen viikko. Ahdistuin.
Tiistaina kielsin.
Keskiviikkona hermoilin.
Torstaina teeskentelin normaalia.
Perjantaina ahdistuin, kielsin, hermoilin ja teeskentelin normaalia. Lopulta rentouduin, nautin ja hyväksyin. Kaikelle on aikansa ja paikkansa.
Lauantaina meidän tyttö-nelikko, kommuuni, ydinperhe matkusti Suomeen.
***
The reality knocked me down on Monday: the ultimate week. Got all anxious.
Tuesday denial.
Wednesday stress.
Thursday pretending everything's as usual.
On Friday I got it all: anxiety, denial, stress, pretending everything's as usual. Then finally I chilled, enjoyed and accepted. Everything has it's time and space.
On Saturday our quartet, commune, nuclear family traveled back to Finland.
No comments:
Post a Comment