Peace and love

Join neljä kuppia kahvia tänään. Laiton pääsiäis-tipuja jonoon. En pystynyt keskittymään fenkoliin. Kylässä +15 ja aurinkoa. Vuorilla kevätlunta. Minulla alppisukset (!!!!) testissä ja kappas kun elämä muuttui helpommaksi. Ha!

Peace and love.

Dreaming of summer

Once upon a time in Italy.

Funny I'm missing the sea side, me, the girl who grew up by a river. I could take teletransport through time and space to that lovely day spent along the coast.

My memorycards ran out of space that day. We had an amazing apero and virgin strawberry mojitos. We had a windy boat ride, swim in the softly floating sea and a sunbathing session. I must have had a good book, too. I also had a big smile on the backseat of the car once we were driving back to Genova again. Italian summer. Not too bad at all.

Where are you, summer holiday?

En keksi edes otsikkoa

Halusin blogata jotain Verbier Extreme -viikonlopusta ja keväästä ja aurinkoisista lounaista terassilla ja paljosta hyväntuulisesta naurusta ja hyvästä fiiliksestä, mutta teksti ei kulje. Koitin aloittaa ''ulkona tuoksuu keväälle'' mutta se takuuvarma keväinen lehmänpaskan leuhahdus ei kuulostanut ihan sille mitä hain. En keksi edes otsikkoa.

Kämppä näyttää hiihtopummi-läävältä. Apua. Tädit ei ehdi näköjään tiskata kun pitää nauraa siellä terassilla ja töissäkin muistaa käydä.

Helikopteri-pelastusvakuutuksen kortti tuli tänään postissa. Se olisi voimassa ensi vuoden helmikuun loppuun..

Lunch break

Me so happy!

Went for a little run during my lunch break. First skinning for a bit, after some steps boot-back and then an easy run down: top was nice and fluffy pow (allthough on tracks) and the end superfun spring snow! Yay! If snow can be like velvet, this was it -I loooove spring-time skiing! Little bit sweating going up and some good fun coming down -there's indeed worse ways to spend your lunch-time hours! Life here can get quite sweet..

Plus I had a yummy avocado-camembert sandwich for lunch, in the lift on my way back to work.

You don't need much more. Just water and maybe a headstand every now and then.

Becoming a panda, or maybe an owl

First we got some more snow, then the sun came out. Both conditions ment skiing.

The girls convinced me to join them and go to the Backside. Haven't been there for a long time and only couple of times on telemarks, so I was somewhat iffy about it. The iffyness then turned out so, that I got really shit scared in the beginning and then again during that tiny little ten metre hike we did (I was sure my feet wouldn't stick on the wall and I'd slip and roll all the way down to the bottom of the mountain and die, and the thought of it made me want to cry). It was windy, the snow counditions at the top were hard for me and it felt like we had been at the Himalayas in 8000 metres instead of the odd 3000 in the Alps. (I guess this is the downside of having a head full of imagination.)

But once the worse part was over, I actually enjoyed it again. The sun. The mountains. So peacefull.

The world is such a pretty place!

The day made me look like a panda. Or an owl. (I prefer the owl, because they can fly.) In other words, my face feels slightly sunburned where the helmet and goggles hasn't covered the skin. Better get myself some sun block.

(Thanks to my roomie for the last pic.)

Puhaltaa

Föhn-tuuli alkoi puhaltaa. Aloin loikkia, hävitin kolmiulotteisuuden, halusin soittaa mantra-musiikkia töissä ja leikin kurkea. Kun samainen tuuli alkoi puhaltaa täällä keväällä 2004, me kaikki menimme sekaisin. Tunnusbiisinä oli Blur -Song 2. Ei muistettu siitä mitään muuta kuin ''when I was young'' ja ''wohoo!'' ja varmuuden vuoksi laulettiin illan viimeisessä ski-bussissa repeatilla näitä kyseisiä kohtia pelkät hiihtokerrastot ja lumilautakengät asusteina. Mummelit, meidän kanssamatkustajat, hihitti -myös seuraavana aamuna, kun satuttiin taas samaan bussiin.

Tuuli. Alan heti ajatella sitä epäonnen tuulta, joka García Márquezin novellin (La increíble y triste historia de la candida Erendira y su abuale desalmada) alussa alkaa puhaltaa, kun Erendira on kylvettämässä isoäitiä. Se on päähenkilön henkilökohtainen epäonnen tuuli. Empezó el viento de su desgracia. (Ilmaisusta tuli suosittu meidän kirjallisuuden opiskelijoiden porukan keskuudessa, varsinainen käsite.) Siirryn päässäni Rulfon kaameaan Comalaan (Pedro Páramo), jossa tuuli kuljettaa lehtiä vaikka Comalassa ei ole edes puita. Oliko Comalan tuulessa jotain muutakin outoa? Puhalsiko se aina, ajoi ihmiset hulluuden partaalle? En muista. Jotain oleellista siihen kuitenkin liittyi, jotain tunnelman kannalta merkittävää. Puhalsiko Comalassa aina iltapäivisin ja kuljetti mukanaan leikkivien lasten ääniä, vaikkei Comalassa ollut lapsiakaan? Olisinpa kirjahyllyni ääressä. Tarkastaisin ja lukisin Pedro Páramon saman tien uudestaan.

Kapkaupungissa alkoi aina tuulla joulun jälkeen. Se oli vaivaannuttavaa ja sitä saattoi kestää viikkotolkulla. Cape Doctor, se se oli, siivosi saasteet toisaalle ja puhdisti ilmaa. Riepotteli kaikkea mikä tielle sattui osumaan, ei paljoa kysellyt. Ajoiko sekin kaupungin hulluuden partaalle? Ehkä osittain. Mutta ei se ainakaan mikään miellyttäväkään tuuli ollut. Devil's Peakin juurella tälläinen pienehkö nais-ihminen saattoi lähteä lentoon sen mukana.

Tuulissa on jotain selittämätöntä. Tuulen tuntee, mutta siitä ei saa kiinni. Tuulen voi nimetä, mutta sen muotoa on vaikea nähdä ja kulkua hankala ennustaa. Tuuli on vapaa, sitä ei voi laittaa häkkiin. Ehkä se juuri suunnattomalla villillä vapaudellaan saa meidät ihmiset hulluiksi.

The world is playing tricks on me

Cleaning my head, dusting my thoughts. Ha! Little birds singing in there, somewhere behind my left ear.

Funny little something happened today and proved that the world still loves me. I've had a slightly shitty week. But then got my spirits back, started humming again, started thinking of pelicans, hammocks, harem-pants and got obsessed with a pair of shoes. A pair of mustard-colored leather shoes. Oh please please please! Uhm yes how vain, but.. somethimes it's good to go vain, it means that finally you don't have that much to worry.

The weather would be perfect for horse-riding. Wish I could just saddle up and go. Instead I took my telemarks today and did few turns, basically just to get enjoy a cup of coffee up in the mountains, under the sun. Fresh air's the best!

Oh, and have a happy little weekend luvlies!

Making a new set of tracks

Things never go the way you have predicted, yet it's still good to keep on planning and trying.

One of my bigger plans got rejected today. I was a bit sad about it for five minutes, but then started to look out for other options. Maybe this will lead to something better? I believe there's always a meaning behind these things. You might not know it by the time it happens, but then later on it seems so clear and you end up thinking ''this is exactly how it was supposed to turn out''. Anyway, if you can't take the pathway you planned, you better make a new set of tracks: it's no good to cry at the crossing.

Have to say though that with my previous plan, I was being smart. Now it seems that I might have to go bit crazy again. We'll see, the turn out won't be clear until next year anyway.

Just going with the flow then. Trusting the world will take care of me and smiling on the go.

:-)

Rendez-vous with the spring

Yesterday I woke up in pain. My neck was stiff all the way down to my left shoulder, I couldn't turn my head at all and any move simply hurt. So for my disappointment skiing was clearly out of a question.

But instead we girls went for a good walk -and found the spring!

Last sentence (I asked my roommate for it): Helmet is something I won't need.

Ruuvit löysällä

Kummallinen viikko, ihan erityiskummallinen suorastaan.

Kassakone välitti meille viestejä universumilta, tai niin me aluksi luultiin. Mutta se olikin vain Iso-Al. Nauroin hysteerisenä vedet silmissä.

y
  o
   u
                c
           a
          n
k
  e
    e
      p
                             y
                          ou
                     r
b
    a
        g
un
  d
        e
r
                          the
             s
             e
                 a
                     t

Arvatkaa, kuinka monta metriä kuittirullaa menee yhteen lentolippuun.

Sitten oli se Tapaus Kokovartalohaarniskassa. Siltä hävisi ruuvitkin, päästä varmaan. ''Taisit tavata saksikäsi-Edwardin'', ehdotti madamoiselle N.

Nukahdin takki päällä ja kuorsasin. Tosi naisellista.

Kevät ja täysikuu aktivoi hulluja, näin minulle kerrottiin. Uskon sen, omakin olo tuntuu tavallista hullummalta. Vaikka olen jo muutenkin keskivertoa kahelimpi, kuulema. Näinkin minulle on kerrottu.

Vähän kaikkea juuri sopivasti

Vapaapäivät.

Ehdin huilata ja toisaalta ehdin tehdä vähän kaikkea, juuri sopivasti. Parasta oli nukkua aamulla pidempään, käydä mäessä ja joogata.

Juuri mitä halusinkin tehdä. Patterit ladattu ja klassinen puolikausi-uupumus taitaa olla kukistettu.

Haastettu

Minut on haastanut yksi nuori neitokainen, ja koska Noora on niin söde, niin tottahan toki tartun haasteeseen!

Tehtävänä on kirjoittaa seitsemän faktaa itsestään.

Here we go:

1. Tykkään kirjoista. Parasta on kirjojen järjestäminen kirjahyllyyn!

2. Menin ensimmäiselle tanssitunnille ekaluokkalaisena. Olen tanssinut jazz-tanssia, klassista balettia, modernia ja street & hiphopia vuosien varrella.

3. Olin seitsemän vuotta syömättä karkkia ja kaksi ilman alkoholia.

4. Aloitin laskettelun kolmevuotiaana, kahdentoista vanhana vaihdoin lumilautaan ja nykyään lasken telluilla. Tunnustettava, että olen viimeaikoina pohtinut vaihtoa takaisin alppisuksiin, sillä voisihan sitä elämänsä helpommaksikin tehdä..

5. Minusta olisi kivaa jos olisi oma koti.

6. En suuremmin välitä pizzasta enkä elokuvien katselusta. Ja olen älyttömän huono imuroimaan!

7. Aloitin joogan kolme vuotta sitten. Se on ollut ehkä paras juttu, jonka olen tehnyt.

Tehtävänä oli myös haastaa hirmuinen liuta muita, mutta minen haastele -tarttukaa vaan vapaasti toimeen jos haastetuttaa!

Much love,
m

(Kuvat arkistoista/ Pics from my archieves: Genova, Italy, summer 2011)

Noisy head

I've been so busy connecting with the universe lately, that I have forgotten to connect with myself. I've been also too drawn to too many things at the same time, resulting in continuos rushing, not enough sleep and too much noise inside my head. Need to calm down, need to focus, need to breathe.

It's been two weeks now I haven't had my usual dayoffs either. I think it's going to do me good to have two days in a row again.

(Pictures from Nerja, Spain. Summer 2011)

Down to Lausanne and back

Lausanne today. Had an exam to write, well actually to re-write as I did the same stuff already back in 2007. So all the effort simply for bureaucratic resons. What a pain -I wasn't too happy about it. /Lausannessa tänään. Piti tehdä koe, tai oikeastaan tehdä uudelleen sama setti jonka väänsin pakettiin jo 2007. Siis vaivannököä pelkän byrokratian tyydyttämiseksi. Mikä piina, olin vähän känkkiksenä.

But that's done now, all's good./ Mutta se on nyt räpelletty, kaikki hyvin.

I had few hours to wander in Lausanne, too. Took my new sunnies out. Aren't they cool? (You are welcome to use the word ''hideous'', too, I won't be upset.) / Pari tuntia aikaa lompsia Lausannessa kokeen jälkeen. Ulkoilutin uusia aurinkolaseja, eikö ole päheet? (Sano vaan että ''hirveät'', en pahastu siitäkään.)

It's good to get out of town sometimes, see different faces, do other things. But oh I was so happy when I jumped to the cabin to get back up -home sweet home. / On hyvä käydä välillä jossain muualla, nähdä eri naamoja, tehdä eri juttuja. Mutta vitsi että olinkin onnellinen kun hyppäsin kabiiniin ja huristelin takaisin ylös -oma koti kullan kallis.

It has been a long day. At the border of exhaustion. Messy thoughts getting stuck on my keypad. / Pitkä päivä. Ihan poikki. Sekavat ajatukset jää näppikseen kiinni.

Kevätkujeita

Lunta ei kuulu, ei näy, pitäisi kai heittää parit sadetanssit. Ei se mitään, meneehän tämä kevät tässä soolaillessakin, aurinko tekee hyvää.

Ollaan naurettu puujalkavitseille, annettu flirtti-vinkkejä Ranskaan, käyty terassilla ja avattu pari pulloa viiniä. Niin, kevät, taisinkin jo sanoa.

Aloin lukea Vargas Llosaa, mutten jotenkin onnistu keskittymään. Monta 'pitäisi' asiaa keikkunut listalla viikkotolkulla, aamulla tsemppasin ja tein pois alta isoimmat möröt ennekuin kiiruhdin töihin. Huomenna pakollinen keikka Lausanneen: ehdittävä 6.15 bussiin. Yäk.

Minulla oli reissupläni Afrikkaan, mutta se alkoikin vuotaa kolmesta suunnasta. Samalla sain merkkejä, että pitäisi kuitenkin valita reissukohde toisin. Myhäilen ja annan vielä hetken levätä kuin taikinan konsanaan. Älä tule paha kakku, tule hyvä kakku! Ja nonparelleja pintaan.