Puhaltaa

Föhn-tuuli alkoi puhaltaa. Aloin loikkia, hävitin kolmiulotteisuuden, halusin soittaa mantra-musiikkia töissä ja leikin kurkea. Kun samainen tuuli alkoi puhaltaa täällä keväällä 2004, me kaikki menimme sekaisin. Tunnusbiisinä oli Blur -Song 2. Ei muistettu siitä mitään muuta kuin ''when I was young'' ja ''wohoo!'' ja varmuuden vuoksi laulettiin illan viimeisessä ski-bussissa repeatilla näitä kyseisiä kohtia pelkät hiihtokerrastot ja lumilautakengät asusteina. Mummelit, meidän kanssamatkustajat, hihitti -myös seuraavana aamuna, kun satuttiin taas samaan bussiin.

Tuuli. Alan heti ajatella sitä epäonnen tuulta, joka García Márquezin novellin (La increíble y triste historia de la candida Erendira y su abuale desalmada) alussa alkaa puhaltaa, kun Erendira on kylvettämässä isoäitiä. Se on päähenkilön henkilökohtainen epäonnen tuuli. Empezó el viento de su desgracia. (Ilmaisusta tuli suosittu meidän kirjallisuuden opiskelijoiden porukan keskuudessa, varsinainen käsite.) Siirryn päässäni Rulfon kaameaan Comalaan (Pedro Páramo), jossa tuuli kuljettaa lehtiä vaikka Comalassa ei ole edes puita. Oliko Comalan tuulessa jotain muutakin outoa? Puhalsiko se aina, ajoi ihmiset hulluuden partaalle? En muista. Jotain oleellista siihen kuitenkin liittyi, jotain tunnelman kannalta merkittävää. Puhalsiko Comalassa aina iltapäivisin ja kuljetti mukanaan leikkivien lasten ääniä, vaikkei Comalassa ollut lapsiakaan? Olisinpa kirjahyllyni ääressä. Tarkastaisin ja lukisin Pedro Páramon saman tien uudestaan.

Kapkaupungissa alkoi aina tuulla joulun jälkeen. Se oli vaivaannuttavaa ja sitä saattoi kestää viikkotolkulla. Cape Doctor, se se oli, siivosi saasteet toisaalle ja puhdisti ilmaa. Riepotteli kaikkea mikä tielle sattui osumaan, ei paljoa kysellyt. Ajoiko sekin kaupungin hulluuden partaalle? Ehkä osittain. Mutta ei se ainakaan mikään miellyttäväkään tuuli ollut. Devil's Peakin juurella tälläinen pienehkö nais-ihminen saattoi lähteä lentoon sen mukana.

Tuulissa on jotain selittämätöntä. Tuulen tuntee, mutta siitä ei saa kiinni. Tuulen voi nimetä, mutta sen muotoa on vaikea nähdä ja kulkua hankala ennustaa. Tuuli on vapaa, sitä ei voi laittaa häkkiin. Ehkä se juuri suunnattomalla villillä vapaudellaan saa meidät ihmiset hulluiksi.