Kelmeää valoa

Autumny light. Things feel different now. Look at Miss S, she's such a fine lady.

Kelmeää valoa. Syksy. Tuntuu erilaiselta. Katsokaa neiti S:ää, hän on varsinainen lady.

***
I'm sorting out my next move, my post-Spain times. Time has gone so ridiculously fast that soon we're heading home again. Two months is like a teaser, just when you get the hang of it, you need to go again. But I must say for me this just fell on a perfect time slot. And there's still some weeks ahead. December will bring other things so I must let go with Sevilla when the time comes!

Järjestelen taas seuraavaa siirtoa, Espanjan jälkeisiä aikoja. Aika on mennyt niin älyttömän nopeasti, että pianhan tässä pitää taas pakata kimpsut ja kampsut ja palata. Kaksi kuukautta on juuri sellainen aika, että juuri kun sitä alkaa olla rytmissä, pitääkin jo mennä. Toisaalta itselleni tämä oli täydellinen pätkä täydelliseen saumaan. Ja onhan tässä vielä joitakin viikkoja edessäpäin. Joulukuu tuo sitten muita juttuja tullessaan ja minun pitää päästää irti Sevillasta kun sen aika tulee.

***
Had a fantastic yoga today. My class is very meditation and respiration orientated, it feels so good for change too.

Aiva mahtava jooga tänään. Ryhmäni on meditaatio- ja hengitys painottainen, joka sopii minulle niin hyvin taas vaihteeksi.

Paljon suolaa ja kolme aivastusta

Meidän suolapussi sanoo olevansa 'for human consumption'. Se on silti hemmetin epäkäytännöllinen kapistus. Siitä menee pöydälle varmaan yhtä paljon kuin ruokaan, sillä kun sinne tunkee sormensta kahmaistakseen hyppysellisen, pussin kyljessä oleva repeämä irvistää ja ripottaa kasan pöydälle. Kaiken lisäksi se on hienoa suolaa, sillä en pitänyt pintaani karkean suolan suhteen kun ensimmäisenä päivänä teimme yhteisiä hankintoja.

Ihoni on päättänyt alkaa teini-ikäiseksi. Voisiko joku kertoa sille sen olevan kymmenisen vuotta myöhässä? Ei enää edes naurata. Ostin ihanan kasvonaamion, poika sanoi että se on nimensä veroinen: terminator! Siinä on valkosipulia, esimerkiksi, ja näytän se naamassa lähinnä suohirviöltä. Tähän nassuun se ei ole silti tepsinyt. Harkitsin jo lähteväni ostamaan jotain meikkejä, mutten sitten jaksanut kuitenkaan. Toivotaan, että tilanne korjaantuu niinkuin on tullutkin: itsestään.

Lisäksi voisin mahdollisesti ilmoittautua aivastuksien espanjanmestaruus kilpailuihin. Sen verran olen pärskinyt, aina kolmesti.

Sää on pilvinen, juuri sopiva siis jos malttaisin hidastaa ja mennä päiväunille.

Koko kaupunki tuntuu uneliaalta.

Burning and freezing

This city just has it and I love it. The vibe. The right vibe.

Sevilla is actually relatively small, but the labyrinthine alleyways give an impression of a bigger space: once you get lost in a ridiculously small plot of land, it doesn't really make a difference wether you're ten minutes away from home or an hour's walk. The streets also wrap you in a strange time lapse at times and miraculously takes you ten minutes away in only two. These streets are full of surprises, even when you think you already know your way around.

I catched a cold again. What a nuisance. I'm fighting it with ginger and lemon. Am gonna win. They say it must be because of the temperature changes. We get hot and cold and moist and warm and freezing and burning. My cheecks got even a little sunburned on Sunday and I needed to take off my wolly scarf and pullover and sit in the sun in a little top. The next moment it got freezing cold and I got chills till my bones. Sounds bit like our shower, actually. Burns and chills on the same go.

P.S. We got the new girl. She's from Czech Republic and thanks to her, this household now operates in Spanish!

My side

On Sunday I did nothing but enjoyed the fabulous sun, had a lazy lunch whilst reading my book, took pics, hooked up with the girls and had tea in the sevilla-style bars.. Simply walked around happily.

I did try to go and check out some landmarks, do sight-seeing, enter tourist attractions. But I just couldn't. I even went on that side of the city but got freaked out and came straight back to 'my side of the city'. I like it here. Really. So relaxed.

Pre-weekend vibes

-Kaasupullomies ei tule, kuulostaa vähän kylmältä suihkulta. Olemme odottaneet vuoroissa.
-Nenä tukossa. Taas. Hitsi.
-Sain tällä viikolla ideoita töissä. Liittyivät jopa tavallaan työntekoon.
-Uusi kämppis saapu aamunkoissa. Epäilivät, että olemme nukkumassa neljältä aamuyöstä. Itse epäilimme olevamme tanssilattialla. Uusi kämppis siis saapunee tyhjään kotiin (jossa ei tule lämmintä vettä).
-Olin eilen niin sisäisessä tilassa kun kävelin joogatunnilta ulos, että eksyin kotimatkalla. Yht' äkkiä vain huomasin, etten tiennyt enää missä olin. Kysyin tietä. Löysin kotiin. Se oli hassua.
-Syyssateet alkoivat. Minulla on onneksi vettähylkivä lintutakki.
-Andalucialainen aksentti aiheuttaa hillittömiä naurukohtauksia kun sille päälle sattuu. Vaaamooo. A-ta luego. Do agua. Adio. Kuka niitä ässiä nyt varsinaisesti oliskaan kaipaillut.
-Olen myös tajunnut, etten ole ennen tenhyt toimistotyötä. Aika villiä. Siinähän sitä vaan istutaan ja pällistellään koneen ruutua ja puuhastellaan ja rapistellaan papereita ja näytetään tarpeen mukaan tärkeältä. Siihenhän saattaa alkaa itsekin uskomaan. Vielä villimpää.
-Kuvat osastoa katsoin ylös, katsoin alas. Välissä ihanaksi toukaksi kääriytynyt kämppis.
-Nyt tekisi mieli lettuja. Kyllä, lettuja. Ja kermavaahtoa ja marjoja.


Nyt kuitenkin keittämään inkivääri-teetä, sitten vähän joogailen, ehkä nukun iltapäiväunetkin.


Smoothly landing on the weekend. Much love.

Apricot jam and overcast

Still few more images from that excursion to Chipiona last week.

***
It's a public holiday in here today, so I'm chilling at home. It seems a bit overcast, maybe it's a good day to grab my camera and take few pics. But first things first: it might be past breggie time but I'm still having my toast with olive oil, cheese and apricot jam. Mjam.

Getting started slowly today.

The Spanish vices

This city makes you walk, makes you sweat and gives you blisters on the heels. This city also pushes you on the dancefloor and makes you party.

The spaniards only start to get going at 3am. We need to assimilate. But we also need to sleep! My roommate was told that 'babies go to sleep at 11pm' and my own empirical observations prove the point. Little kids still play, run and climb on those jungle gyms after midnight so I guess it's no wonder the partying lasts until (and after) seven in the morning for the grown-ups. It's good fun though, I must say, and it's nearly surprising how long you can go just with the help of peach-juice and sparkling water. (The girls giggle about my zumo de melocotón -fix. I am not too curious to know how much sugar that stuff contains.)

This city makes you shop as well. Uah. Confession time, list your vices, everything on the table now. Yes, I've bought shoes. I dare to say my new zapatos are pretty close to perfect. Love 'em.

Okay now, time to get on the streets and fix some food on the table -the eating hours are yet another thing to assimilate to: grocery stores and kitchens close roughly from 3.30pm until 9pm. Yeaterday we were late so my lunch was replaced with a croissant and a frappucino. Oh and there goes yet another vice on public too: coffeine is indeed part of my days again. It's good down here and I love getting my cafe con leche on my way to work.

Just to smoothen the list of vices, I must say I really love my yoga classes here, too.

:-)

Love and happy thoughts for your Sunday! Let your mind find a balance. (And let me find some food, seriously!)

Hasta luego.

Feeling nice

Weekends feel nice.

Have I already told you how I like Sevilla?

Borrowed my roomie's cam the other night, I want to have a handbag sized camera too! (Dear Santa and so forth.)

Greetings from the coast

Happy girl, lucky fish, smiley face. Greetings from the coast! More pics, here you go. Chipiona was little, hum, ghosty this time of the year but it suited me just fine -loved the ambandoned ambience and that murky twist the autumn breeze gave to the village.

Just one unpleasant thing: I fell on the street in Chipiona. I don't know how it happened, I guess I stumbled upon something, and soon enough I was on the ground. I got quite a bang on my head too when it hit the wall and things went dark for few seconds. I had time to think I'm too tired to get up, that I just want to lay still, but luckily that feeling went past rapidly and I was on my feet again. Afterwards I kept feeling a bit dizzy and now my knees are a nice combo of red, blue and yellow, my left wrist is a bit achy, I have a blue mark even on my shoulder (!) and the poor head of mine, well, something bit swallen in there, too. Oh well. Things happen and this was indeed unexpected. Walking is dangerous.

Out of town

Been outta town this week, first Monday and now for the past two days. Went down to Chipiona for work and decided to stay there over night too to avoid the two-hour ride back and forth between Sevilla and the coast. Was refreshing, litterally, to be on the coast -wind was blowing somewhat hard and the breaking waves were getting bigger, splashing tons of water on the beach-side walk and letting the moist and fizz fly around, even meters away.