Tof-tof-tof-tof-tofo!

Niin, viikkohan siellä sitten taas vierähti, Tofossa.

***
And so we spent there a full week, yet another time around. Comfortably at Tofo.

Say coconut!

Kylässä yhdessä kylässä. Tahdon olla sinun amigo, oli eräs mies sanonut toiselle ja niinpä meidät oli kutsuttu. Nyt tiedän, miten kookospuuta hyödynneetään kaikin tavoin ja miksi se on muito importante.

Ja voi miten meille tarjottiinkaan kaikkea. Katkarapuja ja mandioca-rouhetta, kookosmaitoa ja -hyytelöä tuoreeltaan, kalaakin ja makeaa kookosjuomaa, joka puusta kiivettiin hakemaan. Juoma oli laitettu tippumaan aamulla ja se oli vielä sokerista mehua. Seuraavana aamuna se olisi vahvaa alkoholia (sura), mies sanoi että kyllä oli tiukkaa tavaraa. Ja tarkastettiin kaivo, vierailtiin koululla, tutkittiin banaani- ja maapähkinäviljelmät, tarkkailtiin, miten valmistuu matapa.

'Jos olet maistanut mandioca-rouhetta katkarapujen kanssa ja hörpännyt suraa, olet maistanut Inhambanen provinssia'. Näin sanoi myöhemmin Inhambanelainen puutarhuri ja meitä niin hymyilytti.

***
Visiting a village. A man had wanted to become anotherone's amigo and so we were invited. Now I know the whole potential of a coconut tree and why it is muito importante for the region.

And oh how we got to taste everything! Prawns with dry, grounded mandioca, coconut milk and the fresh jelly within the coconuts, fish and the elders even sent a younger family-member up the tree to get us some sweet coconut juice. It had been dripping since the morning and was still soft and sweet, but in 24 hours it would turn into a thick and strong alcohol, known as sura. No worries though, they did have some in stock, for sure, but my boyfriend found a little drop of it sufficient. We also visited the local school and the banana and peanut plantations.

'If you have tried prawns with mandioca and had a sip of sura, you have tasted the Inhambane province'. This is what a gardener from Inhambane told us later on and we could only smile.

On (the side of) the road again

Matkalla taas. Vilankulo sai jäädä. Otteita muistikirjasta:

''Viimeinen näky paikasta liimautuneena mieleen; n. 13 vuotias tyttö poissaolevana seisoo keskellä kiireisintä kylää ja tuijottaa tyhjä katse silmissään chapaa, jossa istun. Tytön hiukset on pienillä rastoilla ja päällä kauhtunut vaaleansininen Hannah Montana -yöpaita pinkeän raskausmahan peittona. Ilma on surullinen, ilmapiiri surkea, istun minibussin takapenkillä ja katselen alakuloisia ihmisiä.''

''Havainnoidaan taas miten miehet saavat istua hyvillä istuimilla ja kuinka naiset tungetaan taakse tavarakuorman kanssa. Paljon iäkkäämpiä mummeleita huivit päässä ja äitejä pienten lasten kanssa.''

'' Jossain vaiheessa lasken, että meitä on chapassa 23 aikuista, neljä lasta, satakiloa riisiä, papusäkki, pahvilaatikoita ja painavia muovipussi-nyssäköitä. 'Takakontissa', siis siinä takimman istuinrivin ja luukun välissä, meidän rinkat, 20 pakettia sokeria, kukko (elävä, vaikka jossain vaiheessa en kuule siitä pihahdustakaan pariin tuntiin), pesuvati keikkuu ihmismassan päällä. Olen osa ihmispalapeliä.''

''Vanhan patun kassiin on köytetty kukko ja matkalta hän ostaa vielä kanan. Linnut roikkuvat pää alaspäin miehen matkakassin kahvasta ja välillä vähän räpiköivät. Täpärästi vältämme miehen, joka odottaa bussia kuolleen bambinsa kanssa.''

''Takakontissa jossain on kuivattua kalaa ja kiitän viileähköä ilmaa, joka todennäköisesti rauhoittaa hajuelämystä.''

''En saa  viereistä ikkunaa kunnolla kiinni ja tuuli puhaltaa selkään. Takaluukku on myös raollaan ja köytetty narulla, punainen maa pölähtää välillä silmiin saakka. Lattiassa on reikä.''

''Jossain purku-lastaus-matkustajan vaihto kylässä ostan ikkunasta kymmenen banaania kympillä (n. 25 euro-centtiä). Syön sämpylää, jossa on tuli-uunin maku ja koitan nukkua (!), lähinnä pidän silmiä kiinni.''

''Ennen Morrungulon tiehaaraa aurinko alkaa paistaa, kilometri kilometriltä Vilankulosta pois päin olo kepenee, Massingassa jo hymyilen ja tekisi mieli jo ulos. Mutta istun chapassa aina Maxixeen.''

...Maxixe'ssa kello näyttää vasta alkuiltapäivää. Hyppäämme lauttaan ja jatkamme koko matkan takaisin aina Tofoon saakka.

***
Feeling lazy to translate extracts from my memo. Stories from chapa, from Vilanculos to Maxixe. I'll try to motivate myself, maybe just now? Anyway, we arrived rather early to Maxixe and decided to go all the way back to Tofo.

Seuraavaksi:/ next stop: Vilankulo

Vilankulo ei innostanut, se näyttäytyi minulle aggressiivisena ja ärsyttävänä. Bazaruton saaristoon suunniteltu retki meni mönkään. Ihmiset olivat ilkeitä. Rannalle pääsi vain laskuveden aikaan. Lopulta tahdoin vain pois -ja äkkiä!

***
Vilankulo wasn't for me. It seemed aggressive and annoying. Trip to Bazaruto Archipelago didn't work out. People were mean. The beach worked only around low tide. Finally I just wanted to get out of there. And fast!

Morrungulosta/ about Morrungulo

Morrungulo ja miten sinne päädyttiin.

Minun idea se oli, mokoma Morrungulo. Kartasta sen olin katsonut ja rantakin siellä oli, mennäänkö, mennäänkö? Siellä on reppureissaajillekin yöpymispaikka, kuulostaa ihanalta! Sitten mentiin. Tofosta otimme minibussi-taksin (chapa), tyypillisen kulkumuodon, Inhambaneen (vajaa tunti). Inhambanesta lautta lahden yli Maxixe'en (20min) josta toinen chapa Massingaan (pari tuntinen ja saimme etupenkkipaikat!). Massingassa pari tuntia odotusta paikallisten sahatessa markettia ees-taas katsomaan niitä kahta länsimaalaista, jotka liikkuivat chapalla eivätkä omalla safari-maasturilla. Ja sitten lopulta lava-auto chapa Morrungulon perukoille, viimeiset kolmetoista kilometria punaisena pölisevää hiekkatietä (taas ainakin tunti?).

Perillä. Mutta yöpymispaikka oli jo parhaat päivänsä nähnyt. Tarkastin patjan; siinä asui kirppuja. Huoneessa oli jättiläismuurahaisia ja homeen haju. Ei ruuanlaittomahdollisuutta, ei markettia, mistä ostaa jotakin tuoretta. Ja meillä ei telttaa. Vessatilat melko halki. Lopulta neuvottelujen jälkeen huoneen hinta laski ja saimme luvan käyttää perheen keittiössä kaasukeitintä. Nuori isäntä lähetti jonkun tekemään nuotiota suihkun vesisäiliön alle. Minä sanoin, että nukkuisin kyllä ulkona riippumatossa. Mies hammasta purren sisällä -olihan tästä lystistä sentään maksettu!

Kirjoitin muistikirjaan jotensakin näin; 'Joskus menee niin ettei ole ihan jees, mutta silti hengissä ja vielä hymyilyttää. Ollaan jonkun keittiössä, täällä on vain pieni poika.' Keitimme riisi-linssi puuroa ja lisäsimme kookosrasvaa maun vuoksi.

Seuraavana aamuna päätimme jäädä. Miehellä oli kaksitoista kirpunpuremaa ja minun yläpuolellani herätessä killui nyrkin kokoinen hämähäkki. Mutta Morrungulo valloitti, oli valtavan ihana. Keittiössä tavattu pieni poika oli suuri ystävä. Hän piirsi minulle omakuvia jalkapallon kanssa, oman kauniin kotinsa ('mi casa bonita' hän sanoi äänessään ylpeyttä, asuihan hän yhdessä alueen ainoista betonitaloista), kukkasen ja auton, jonka katolla oli Mozambikin lippu ja konepellillä jalkapallo. Isäntä lainasi meille oman telttansa, jonka hyttysverkkokaton läpi katselimme iltaisin tähtiä. Vierailimme koululla. Liikuntatuntilaiset juoksivat avojaloin ohitse. Marketille järjestivät meille pari tomaattia ja paprikan seuraavaksi päiväksi ja leipuri muy kuumia leipäsiä suoraan kiviuunista. Suiskusta tuli joka päivä tulikuumaa vettä. Lapset vilkuttelivat ja jäivät ohimennessään katsomaan ja ihmettelemään. Pienellä pojalla oli kahden viikon ikäinen pikkuveli ja kaunis äiti. Joka puolella kookospuita.

Ja viivyimme taas pidempään.

***
Morrungulo and how we got there.

It was my idea. I'd spotted it on a map, seen that it was on the coast. Shall we go, let's go? There's even a packbackers, sounds fantastic! And off we go. We took a minubus-taxi, chapa, to Inhambane (less than an hour). From there we jumped on a ferry accross the bay to Maxixe (20 minutes) from where we took yet another chapa to Massinga (couple of hours I think and we managed to get the seats in front, by the driver!). In Massinga we needed to hang out by the market for couple of hours waiting for the next ride. The locals kept walking up and fort the road, just to spot two whities waiting a chapa instead of driving around with one of those safari-equipped 4x4's. Then finally a pick-up that functioned as a chapa to the bush, to Morrungulo, last 13 kilometres on a jumpy-pretty-bumpy red sand road (at least an hour).

And then we got there. The packbackers had slightly changed over the years. Fleas and tics on the mattress. Gigantic ants in the ever-damp room. No kitchen, nothing fresh on the market. Toilets explosed. And we arrived without a tent! After a good while of negotiations we managed to get the price down a bit and got a permission to use the kitchen in the main building. Someone went to make a fire to heat up some water for the showers. I decided to sleep in our hammock outdoors. We cooked some rice and lentils in the kitchen, accompanied only by a little boy. It had been a long day.

The next day we decided to stay. He had twelve bites on his chest and I had been sleeping under a fist-size spider. But nevertheless Morrungulo was charming. The little boy turned out to be a great friend; he draw me self-portraids with football, his 'casa bonita' as he was proud to live in one of the few hard houses around there, a flower and a car with the flag of Mozambique sticking out from the roof. The boss borrowed us his own tent and we watched the stars through the mozquito-netted roof of it. We visited the school and watched the kids run barefoot during their sports lessons. The friendly people at the market arranged some tomatoes and a fresh pepper for the next day, the baker sold piping-hot buns straight out of his owen. Every single day we washed under a hot shower. The kids of the village were curious and always peeked behind the coconut trees to see a climpse of us. That little friend of mine had a baby-brother, only two weeks of age, and a beautiful mother. And we were surrounded by a forest of coconut trees.

And again, the next day we decided to stay.

Praia Morrungulo

Tuulisena päivänä riippukeinussa nukutun yön jälkeen. Taisin nähdä Poseidonin poikia, nousivat vedestä olkapäillään kalaa, ihohuokosillaan meri vielä märkänä.

***
A windy day it was after the night I slept in a hammock. I think I saw the sons of Poseidon walking out of the bottom of the sea, fish on their shoulders, sea still caressing their essence.

Huomioita/ Observing

Bussissa;
-Neljä kanaa pahvilaatikossa.
-50:n kilon riisi- ja maissipuurosäkkejä ehkä viisi.
-Metrin mittainen cassava miehen kädessä.
-Barak Obaman kuva teinipojan reppuun liimattuna.

Bussin ikkunasta näin;
-Vuohia ja jotain ammuja liekassa kookopuihin kiinnitettyinä.
-Sen tytön, jolla oli toisessa kädessä radio ja toisessa kookospähkinä.
-Ne kaikki naiset, joilla oli päidenpäällä kuormat ja lanteilla vielä pienet vauvat sidottuin värikkäillä kankailla.
-Kaikki ne ruokomajakylät, joissa auringonlaskunaikaan valmistui ruoka.

Inhambane-Tofo, 22km, 1h.

***
In the bus;
-Four chicken in a cardboard box.
-About five 50kg rice- and mealie meal (pap) bags.
-Man holding a meter long cassava (mandioca).
-Picture of Barak Obama attached on a youngster's backbag.

From the bus I saw;
-Goats and some sort of cows attached to coconut trees.
-A girl who was holding a radio in one and a coconut in the other hand.
-All the women carrying stuff on top of their heads and babies wrapped on their hips with with colorful cloths.
-Plenty of reed-bungalow communities, prepearing supper in the sunset.

Inhambane-Tofo, 22km, 1h.

I'bane II

Ei kai Inhambanesta voi olla pitämättä?

***
One just has to love Inhambane, right?

I'bane

Olen täysin addiktoitunut vanhoihin ja vähän rapistuneisiin taloihin. Siksi päiväretki Inhambaneen oli nappiosuma. Afro-latinalaiseen uinuvaan pikkukaupunkiin on vielä kaadettu annos intialaisia vaikutteita ja suloinen soppa on valmis. Tykkään!

***
I'm a real sucker for old houses, someone might call it an addiction. Thus a day trip to Inhambane was a jack pot. This sleepy afro-latin town has even a visible indian influence. My favourite town in the southern Mozambique.

Vanha tuttu

Vanha tuttu Tofo. Muutama aiottu päivä muuttui matkanvarrella rentouttavaksi viikoksi.

***
Good Old Tofo. It was like catching up with a friend after a while. Couple of days eventually turned out to be a week. A very relaxing one indeed.

Junta

Maputon pääbussiasema Junta aamun alkaessa sarastaa. Osta evästä, osta capulana, osta vessapaperia, osta vaikka termoskannu. Ja sitten tee olosi mukavaksi. Tämä kyyti ei ole ihan hetkessä ohi.

***
Maputo's main hub for buses, known as Junta, in the early hours. You may buy food, capulanas, toilet roll, even a thermos if you like. And then try to get comfortable, this ride will take a while.

Mercado Janet for your eyes

En kirjoittanut Maputossa sanaakaan, luin vain muutaman sivun, ajattelin katkonaisia ajatuksia ja puhuinkin varmaan sekavia. Pää oli vielä väsymyksestä pyörällä ja olo levoton. Joogasin majapaikan hämyisessä kulmassa, parkkipaikalla, ja koitin hengittää. Se helpotti.

Marketeilta ja pienestä kulmakaupasta ostimme perusraaka-aineita reppuun pakattavaksi: kilon riisiä ja toisen papuja, pussin linssejä, paketin teetä..

***
I was utterly tired in Maputo as we left straight after my exams. I couldn't write, hardly think, but nevertheless decided to yoga on that parking lot behind the packbackers. It made me feel better.

From the markets and that tiny cornershop we bought some basic ingredients to add on our bags; rice, beans, split lentils, tea and such as we hadn't decided where we'd be heading next.

Maputo

Mercado Municipal ja auringonlaskussa kylpevät kadut.

***
Mercado Municipal and the streets of Maputo by dawn.

Olen täällä taas

Olen täällä taas, olen takaisin blogissani.
Fyysisestä olosta ja olinpaikasta: viime perjantaina lensin Maputosta takaisin Kapkaupunkiin ja sunnuntaina keskiyöllä olin taas koneessa. Nyt olen ihanassa kesä-Suomessa.

Ja: viime perjantaina Maputossa olin jo flunssainen ja kipuinen ja sunnuntaina keskiyöllä epäilin, että pääsenkö ikinä tässä tilassa perille Suomeen. Mutta täällä ollaan ja olokin alkaa helpottaa.

Seuraavat postaukset kuvailevat viisi viikkoani Mozambikissä.

***

I shall add short recaps in English into my following posts, describing how and where I spent five weeks in the southern Mocambique. Welcome on board :-)